maanantai 6. heinäkuuta 2009

Tirkistelijähyypiö

Katsoin lyhyen elokuvan rakkaudesta. Siinä ujo, postissa työskentelevä nuori mies on rakastunut vastakkaisessa kerrostalossa asuvaan naiseen. Hän ei kykene lähestymään tätä, vaan on kertomansa mukaan vuoden ajan tyytynyt vakoilemaan häntä, soittelemaan tälle häirikköpuheluita ja tekemään muuta pientä kiusaa päästäkseen edes näkemään tämän.

Pakkomielteeni eivät ihan tuolle tasolle yllä, eikä tässä taida olla kaukoputkelle tarvetta korkeintaan kuin tähtitieteen harrastukseen, eikä sitäkään voi täällä valosaasteen keskellä harrastaa, mutta kyllä minulle tulee vakoileva olo, jos katselen esimerkiksi SK:n kuvaa Facebookissa. Hän ei tietenkään lukeudu ystäväkuntaani, eikä hänen profiilinsa ole vieraille avoin, mutta kuvan minä näen. Toisaalta se on joskus masentavaakin. Vaikka edellisessä merkinnässä arvioin hänen sinkkuuden todennäköisyydeksi niinkin korkean kuin 0,1 %, niin hänen profiilikuvan perusteella sinkkuajan odotusarvo on melko pieni. Sanoisin, että hänen sinkkuustodennäköisyys laskee viikossa 95 %, joten hän on enää 0,005 % todennäköisyydellä sinkku. Himpskatin sulavapuheiset hyppyritukat, kun vievät meidän naiset.

15 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Laita sille kaveripyyntö, törppö. Facebookissa voi laittaa kaveripyynnön ihan kelle vaan.

Panu kirjoitti...

Sitten häneen tekee vaikutuksen se, että sinä tunnet kaltaisiani kuuluisia mondeeneja intellektuelleja. :D

Panu kirjoitti...

Sitä paitsi kun pääset profiiliin, voit luultavasti saman tien tarkistaa onko hän vapaa vai ei.

Lord B. kirjoitti...

Facebookin kaveripyytely on jotain, jota en oikein uskalla tehdä, ellen ole varma, että siinä tapauksessa kun minä pyydän kaveriksi, niin pyynnön kohde myös tajuaa tuntevani minut jostain. En ole hänestä varma, vaikka toisaalta hän kyllä tunnistaa varmasti nimen, joka on työasioissa saattanut tulla esiin. Koen, ettei se ole tarpeeksi. Voi kun olisimme edes jutelleet taannoisessa illanvietossa, josta kyllä muuten siunaantui fb-kavereita.

Hän sitä paitsi saattaisi... saattaisi... TORJUA pyyntöni huolimatta siitä, että hän tarkistaisi kaverilistani ja löytäisi sieltä mondeeneja intellektuelleja, joihin hän sitten ottaisi yhteyden ilman välikäsiä. Tosin voisit sitten raportoida hänen varattuneisuudestaan.

Panu kirjoitti...

Voi pyhä sylvi. Laitat vain kaveripyynnön ja siihen "moi, oltiin samoissa bileissä" tms. Jos sieltä siunaantui muita fb-kavereita, niin on vain kohteliasta ottaa myös hänet fb-kaveriksi. Kuinka vaikeaa tämä nyt voi olla?

Lord B. kirjoitti...

Tuo on kyllä niin pelottavan hyvä ajatus, että melkein rohkenen harkita - paitsi että jos hän lukee tätä blogia, niin sitten hän tajuaisi meidän keskustelevan hänestä, ja sekin olisi kiusallista. Joten pitäisi ehkä odottaa, mutta sekin on sitten huono jos odottaa liikaa, kun jo nyt alkaa olemaan rajoilla, että olisi pitänyt jo ymmärtää pyytää kaveriksi.

Panu kirjoitti...

Joten pitäisi ehkä odottaa, mutta sekin on sitten huono jos odottaa liikaa, kun jo nyt alkaa olemaan rajoilla, että olisi pitänyt jo ymmärtää pyytää kaveriksi.

Ymmärrä nyt äläkä konstaile. Kuinka vaikeaa se voi olla?

Panu kirjoitti...

Katsoin lyhyen elokuvan rakkaudesta. Siinä ujo, postissa työskentelevä nuori mies on rakastunut vastakkaisessa kerrostalossa asuvaan naiseen.

Tämä lienee kaikkien älykkönaisten rakastaman Krzysztow Kieślowskin elokuva.

Lord B. kirjoitti...

"Tämä lienee kaikkien älykkönaisten rakastaman Krzysztow Kieślowskin elokuva."

Sama elokuva. Se oli hieman erilainen kuin joskus vuosi sitten näkemäni versio. Loppu oli jotenkin erilainen. Valitettavasti minulla ei taida olla enää sitä Dekalogin kutososaa digiboksilla.

"Kuinka vaikeaa se voi olla?"

No, on se aika vaikea... Naisten lähestyminen on aina myös moraalinen kysymys, jonka seurauksia on mietittävä raskaasti - kuten olet joskus itsekin tainnut kirjoittaa - ja siksi emmin. Olen kuitenkin viime aikoina ollut maanisella ja ultrasosiaalisella tuulella, että otanpa rohkaisuryypyn ja heitän elämäni likoon ja teen sen.

Panu kirjoitti...

Muistutan, että minun ongelmani oli pitkälle se että sekoilin kaikkien netistä ja kirjeenvaihtopalstoilta löytyneiden hullujen kanssa, kun en osannut ottaa kontaktia normaalisti opiskelukaverien ja muiden vastaavien normaalisti arkielämässä tavattujen tyttöjen kanssa (ja netistähän tuo nykyinenkin löytyi, vaikkei hullu olekaan). Sinulla ei tässä tapauksessa olisi sitä ongelmaa, vaan tiedätte toisenne IRL.

Panu kirjoitti...

Krzysztow Kieślowski

Sori, piti kirjoittamani Krzysztof. Ääntämisen kannalta noissa kahdessa ei ole eroa.

Anonymous kirjoitti...

Eipä kannata. Itse harrastan facebookissa "mattopommitusta" kaikenlaisilla are you intrested yms.. sovelluksilla.

Ikävä kyllä kun haaviin näyttää jäävän vapaana oleva nainen, niin seinältä saa huomata miten naisen IRL:ssä tuntemat kymmenet hyppyritukkakaverit lepertelevät naiselle.

Eli ei mitään mahdollisuutta.

-lordselibacy, ei muista juuri nyt salasanaansa

seeds kirjoitti...

Minusta kaveripyyntä facebookissa voisi sikäli kannattaakin, että vaikka teisät nyt ei varmaankaan sukeudukaan vielä sen perusteella mitään pariskuntaa, niin saat kuitenkin tietää enemmän hänestä ja hän tulee samalla myös tietoiseksi sinusta. Useimmilla ihmisillä on sitäpaitsi tapana hyväksyä about kaikkien jostain tuttujen ihmisten kaveripyynnöt, se on kohteliasta. Ei facebook kaveriksi tulemiseen vaadita että on entuudestaan oikeiasti "kaveri".

Chi kirjoitti...

Hmmm.. Melkein alkaa kuulostaa stalkkaamiselta toi sun homma! :D Ei millään pahalla, mutta on maailmassa muitakin naisia. Ettet vain jostain alitajuisesta syystä haluaisi ihastua juuri johonkin täysin saavuttamattomaan? Alkaa vaikuttaa hiukan siltä.

Tai jos olet oikeasti niin pirun ihastunut juuri häneen, niin moikkaa ihmeessä tai lähetä tosiaan se kaveripyyntö FB:ssä, kuten Panu ehdotti...

Luultavasti hän jo on pistänyt sinutkin merkille, jos olette samassa työpaikassa ja samoissa bileissä jne... Saattaa jopa ihmetellä, että onpas kumma tyyppi, kun ei moikkaa.

Veikko Suvanto kirjoitti...

Sama elokuva. Se oli hieman erilainen kuin joskus vuosi sitten näkemäni versio. Loppu oli jotenkin erilainen. Valitettavasti minulla ei taida olla enää sitä Dekalogin kutososaa digiboksilla.

Dekalogin kuutososassa nainen löytää häntä tarkkailleen ja sittemmin sairaalaan joutuneen pojan postitoimistosta, mutta poika toteaakin hänelle vain: "En enää katsele teitä." Loppukohtauksen voi katsoa täällä (ilman tekstitystä, mutta käyttäjä on ystävällisesti lisännyt puhekuplan juuri siihen kohtaan, jossa poika lausuu tuon repliikin). Olen aina pitänyt tästä lopetuksesta enemmän kuin Lyhyt elokuva rakkaudesta -version lopetuksesta, joka on jotenkin hempeämpi – se olikin tiettävästi elokuvan naispääosanesittäjän Grażyna Szapołowskan ehdotus.