torstai 2. heinäkuuta 2009

Niin lähellä ja silti niin kaukana

Taannoin vihjailin siitä, että olisi tiedossa sosiaalinen tapaaminen, johon ottaisi osaa muiden muassa salainen kiinnostuksenkohteeni. Voisin lyödä vaikka vetoa, ettei yksikään lukija todella uskonut minun menevän sinne - ja epäilin sitä itsekin hyvin vakavasti. Olin jo puoliksi päättänyt, etten mene. Ja sitten kuitenkin, kun tuli aika valita, menin. Järkeilin, että on kai ihan sama vaikka nolaisin itseni olemalla paikalla, sillä se voittaisi kuitenkin sen epätyydytyksen, että katselisin vain tieteissarjoja iltaisin (jota kyllä vielä kymmeneltä kotiin päästyäni tein, ja se se vasta oli tyydyttävää, kun sattui erinomainen jakso).

Enkä edes istunut mykkänä koko iltaa - vain noin 80 % siitä! Omituista kyllä, eniten juttelin juuri kutsujan kanssa (kiitos hänen ulospäinsuuntautuneisuutensa), vaikka juuri hänet kuvittelin joitain täysin vieraita lukuunottamatta tuntevani huonoimmin. Ehkä hän vain tunsi minut luultua paremmin. Siinä ne isot yllätykset. Yllätyksistä pienin on se, että SK sijaitsi koko illan mahdollisimman kaukana minusta ja hän oli luullakseni ainoa, jonka kanssa en päässyt mihinkään kommunikaatioyhteyteen. Mutta sain nähdä hänet vapaa-ajalla, seurata hänen maneereitaan edes hetken aikaa, kun näköyhteys ei ollut täysin tukittu. Ja sain kuunnella hänen ääntään. En uskonut päätyväni tähän johtopäätökseen, mutta hän saattaa olla jopa 0,1 % todennäköisyydellä sinkku puheistaan päätellen (ei viittauksia poikaystävään eivätkä puhelut vaikuttaneet liian hempeiltä; ei sillä, että olisin salakuunnellut, mutta en kehdannut tukkia korviani ja humistakaan itselleni siinä muiden keskellä). Ja hänen musiikkimakunsa on mitä ilmeisimmin juuri sopivan lähellä omaani - ei sama, muuta juuri sen verran samaa, että jos joskus juttelisimme, saattaisimme keksiä hyvällä tuurilla jotain sanottavaakin. Havaitsin hänessä lisäksi ulkonäöllisiä epätäydellisyyksiä - jos tutustuminen ja lähestyminen eivät olisi muuten moraalisesti kyseenalaisia tekoja, olisi lähestymisen kynnys laskenut. Ne tekevät hänestä jotenkin vielä söpömmän. Äh että pitääkin. Tarvitsen kovasti muuta ajateltavaa. Nyt on vain työstressi, jonka vastapainoina likaiset seksifantasiat katseiden kohtaamisesta ja herkästä kosketuksesta.

5 kommenttia:

annikki kirjoitti...

Jaa, kyllä minä arvelin, että menet sinne juhliin (ja että todennäköisesti kirjoitat siitä jotenkin hieman negatiivisesti, vaikka se olisi ollutkin ihan jees tapaus), ja jos et olisi mennyt, en olisi ajatellut sen olevan mitenkään oireellista.

En minäkään missään juhlissa ole suuna päänä juuri koskaan, koska en vain ole puhelias. Ei se kuitenkaan millään muotoa estä menemästä mukaan, jos joku vain viitsii kutsua, enkä luule, että kukaan pistää pahakseen hiljaistakaan vierasta - se ei tulisi minulle edes mieleen. Jokainenhan on sosiaalinen tavallaan.

Panu kirjoitti...

Lähesty nyt pelottavinta naista jonkin tekosyyn nojalla. Ja jos tarvetta ilmaantuu, sano sille jotain ystävällistä ulkonäöstä. Ei mitään intohimoista, vaan jotain "kiva kampaus" tai "nätti pusero". Itse asiassa kun opit spontaanisti sanomaan jotain tällaista naisille täysin riippumatta siitä, haluatko panna heitä vai ei, paljon on jo voitettu.

Lord B. kirjoitti...

Annikki, minun on kyllä helppo kuvitella, että joku pistää pahakseen... Tai no pahakseen pistäminen on ehkä vähän liioiteltu ilmaus, mutta joku voisi hieman kummeksua hiljaista tapausta. Jonkinlainen ekstroverttius on kuitenkin normi, ja jos ei täytä sitä, niin tulkitaan helposti että henkilö ei viihdy tai nauti olostaan, eli hengailee väkisin mukana jossain juhlassa.

Panu, uh, onko siitäkin jo kolme kuukautta, kun olen tuon tehtäväkseni listannut... Tehtävä tietysti on erityisen haasteellinen. Olen muuten sanonut jotain ystävällistä ulkonäöstä naiselle, juurikin kampaukseen liittyen. Kyseessä ei valitettavasti ollut kuitenkaan pelottavin tapaus, vaan tuttu, eikä sitä tällöin lasketa.

Ylipäätään en ole ihan varma, mitä "lähestyminen" voisi mainitun mission tapauksessa tarkoittaa. Muistelen, että minulla oli silloin mielessä että jos vain keksin jonkun tekosyyn mennä juttelemaan "pelottavimmalle" naiselle (tarkoittaa ylipäätään jotakuta ei täysin, öh, "turvallista" naista) tai esimerkiksi kysymään jotain. Lasketaanko siis esimerkiksi sitä, että kehitin tekosyyn käydä töissä juttelemassa työasiasta yhden hyvin kauniin ikäiseni naisen (ei kuitenkaan SK) kanssa? Tällöin tehtävä on kyllä suoritettu. Ehkä kyseessä pitäisi olla täysin vieras henkilö, mutta tällöin tosin ystävällinen kommentti voi tuntua vähän kornilta.

Panu kirjoitti...

Ihminen se on SK:kin, ja tykkää kun siitä tykätään. Kai olet edes päässyt moikkailuasteelle?

Katso sitä nyt alkajaisiksi syvälle silmiin ja sano: "Moi". Jos punastut niin se on hyvä vaan. Sittenpähän tietää että tykkäät.

Lord B. kirjoitti...

"Ihminen se on SK:kin, ja tykkää kun siitä tykätään."

Olen vähän aikaa vältellyt erästä tiettyä retoriikan tyylilajia, mutta nyt on ihan pakko: Tarkoitat kai, että hän tykkää jos YTM tykkää siitä. Kihihihii!

Ja sitten taas vakavammin. Valitettavasti en ole tainnut päästä moikkausasteellekaan - kuten kirjoitin, yhteisessä illanvietossa hän oli melkeinpä ainoa, jonka kanssa minulla ei ollut mitään muuta vuorovaikutusta kuin se, että kuuntelin häntä välillä hänen puhuessa muille. (Periaatteessa minut kyllä esiteltiin hänelle, mutta hän ei luullakseni huomannut sitä).