keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Piutpaut SK:lle, eli Pius and Paus for Sk

Onhan Chi kyllä oikeassa - en koe olevani kyllä ihan stalkkerikaan, mutta kyllä tuo yksi naikkonen on saanut ihan järkyttävät mittasuhteet käytännössä täysin sattumanvaraisesti. Meressä olevat kalat ovat kylläkin sukupuuton partaalla, mutta turha minun on mitään valkoista valasta jahdata kuvitelmissani, kun lohikin on hyvää. Luultavasti tällaiset SK:ihin ihastumiset ovat jonkinlaisia epäterveellisiä vastineita jollekin, ja ennen kaikkea ne ovat ala-aste -tason hömppäihastumisia, jotka pitäisi kuitata pelkkänä haihatteluna - vaikkakin kohtuullisissa määrin käytettynä mukavaa haihattelua.

Tämä SK-episodi on kyllä täysin linjassa menneisyyteni kanssa. Joskus tuntuu, kuin en olisi henkisesti päässyt vielä sieltä ala-asteelta, sillä kerta toisensa jälkeen etäihastun johonkin kauniiseen ulkokuoreen tai pelkästään sen perusteella sen perusteella luomiin kuvitelmiin ja sitten, kun olisi oikeasti tutustumassa johonkuhun, niin en haluakaan olla muuta kuin kaveri. Mieli tekisi julistautua taas tunnevammaiseksi, mutta kai tässä vain on pääteltävä se, etten ole koskaan, eli vielä, rakastunut keneenkään. Pitäisi vain olla ajattelematta ihmissuhdekuvioita kokonaan, tutustua vain ihmisiin ja jos jotain on tapahtuakseen, niin antaa sen sitten tapahtua pyytämättä ja odottamatta.

Sosiaalinen elämäni on viime aikoina ollut taas ikään kuin nostavinaan päätään. On ollut joitain menoja, ja on tulossa joitain menoja. Sellaista minä oikeasti tarvitsen, enkä itseaiheutettuja sydänsuruja.

7 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Tiedän paljon ihmisiä, jotka ensin intoilee jostain asiasta X ihan hulluna, mutta sitten kun H-hetki lähenee, ahdistuvat kauheasti ja joko perääntyvät tai sitten lähtevät mukaan, angstaavat aluksi mutta sitten toteavatkin että hitto kun olikin kivaa. Sulla on ehkä tota ongelmaa muissakin, kuin ihmissuhdeasioissa, vai? Joka tapuksessa, ei se mun mielestä mitenkään hälyttävää ole.

Panu kirjoitti...

Sinun pitää hankkia nainen jonka kanssa olet vain seksin takia, jos rimakauhu on tuota luokkaa. Pääsitkö FB-kaveriksi?

Chi kirjoitti...

No älä nyt mun sanomisista mitään traumoja ota! :D

Lord B. kirjoitti...

Anonyymi, tuo kieltämättä kuulostaa viiltävän tutulta, ja erityisesti muista(kin) yhteyksistä kuin ihmissuhdeasioista. Niissäkin yhteyksissä se tuntuu enemmän jonkinlaiselta vammalta, johon pitäisi suhtautua vakavasti.

Panu, en osaa. Minun on hyvin vaikea enää kuvitella itseäni jonkinlaiseen seksisuhteeseen. Ja en tietenkään. Tai ei kai se vielä ole lukkoonlyötyä, mutta vaikuttaa ainakin siltä että olen kohdannut muiden fb-hyväksynnän rajat.

Chi, en en. Luulen, että olen jo aiemmin itsekin kirjoittanut sk-psykoosin edenneen liian pitkälle. Muitakin, ihan yhtä hyviä, kenties paljon parempia, on maailma pullollaan (tietysti he ovat kaikki varattuja).

kep kirjoitti...

Aika usein johonkin ihastukseen takertuu kun on yksinkertaisesti epätoivoinen tai ei vaan ole mitään muuta tekemistä/ajateltavaa. Itsekin olen juuri facebookissa ja vähän livenäkin stalkkeroinut erästä herraa jo lähemmäs kolme kuukautta, tuloksetta. Olen tehnyt aika monta jo oikeastaan epätoivoistakin aloitetta, tuloksetta. Ja kyllä hävettää. Eli ehkä kannattaa tosiaan vaan väen vängällä keksiä muuta ajateltavaa? Sitä minä ainakin kovasti nyt yritän, ennen kun saan lähestymiskiellon. Ja tosiaan vaikka onnistuisitkin lisäämään kyseisen tytön kaveriksi, ei se välttämättä auta mihinkään, ei minulla ainakaan auttanut. Joitakin ei vaan kiinnosta. Pyrin nykyisin pitämään Greg Behrendtin He's just not that into you-teosta ihmissuhderaamattunani.

Yleisesti salaisista ja etäisistä ihastumisista, minä en oikein usko että niistä tulee koskaan mitään. Se ei ole vaan kovin toimiva alku, että toinen osapuoli on 'tuntenut' toisen pitkään. Minä ainakin kauhistuisin, jos joku tulisi tunnustamaan seuranneeni elämääni ja olevansa kiinnostunut, vaikka ei edes tunne minua. Ainoa tapa miten moinen voi toimia, on tehdä joku täysin satunnaiselta vaikuttava aloite ja olla ikinä kertomatta että on edes tiennyt toisen olemassaolosta.

Lord B. kirjoitti...

En haluaisi uskoa, etteikö niistä koskaan tulisi mitään - mutta ehkäpä ne lähtökohdat ovat vähän epäsuotuisat. Ei sillä - olen kyllä yhdessä tapauksessa aloittanut onnistuneesti kaverisuhteen tunnustamalla olleeni ko. naiseen salaa ihastunut. Kaikki eivät ota sitä verisenä louk... äh, siis kaikki eivät häiriinny siitä ainakaan liikaa.

kep kirjoitti...

En sanonut että verisenä loukkauksena sen ottaisin, lähinnä säikähtäisin sitä tapahtumaa niin pahasti ettei sillä pahemmin olisi väliä millainen tämä fiktiivinen ihastuja olisi. Useimmiten siinä kuitenkin tuntuu olevan kyse toisen luomasta mielikuvista ja odotuksista, jotka kasataan ihastuksen kohteen niskaan ottamatta lainkaan huomioon mitä tämä itse saattaa olla, ajatella tai tuntea. Muutenkin mielestäni asetelmassa on jotain epätasapainoista. Salaisen ihastujan mielesstä suhde on voinut elää pitkäänkin, mutta kohteelle se tulee täysin kirkkaalta taivaalta ja sitten siinä pitäisi paineiden alla yrittää tutustua vieraaseen ihmiseen ja tehdä suuria päätöksiä. Minun kokemukseni mukaan nämä salaiset ihastujat myös äkkiä alkavat aika ilkeiksi ja hankaliksi jos heille ei kykene tai halua antaa sitä mitä ovat vailla.

Mutta tottakai voin myöntää olevani aika henkisesti pihalla ja läheisyyden- sekä sitoutumiskammoinen, joten mielipiteeni olkoon juuri sen arvoinen.