lauantai 22. marraskuuta 2008

One Hour Photo

Kyllä se nyt huonolta näyttää tämän blogin suhteen. Olen kyllä sitä mieltä, että bloggaaja saa määrätä kirjoitustahdin itse, mutta kun se tässä tapauksessa johtuu siitä, etten oikein osaa enää ammentaa aiheesta mitään. Paljolti kai siksi, että mielessä on paljon muutakin kuin alempitasoisuuteni, ja ehkä poikkeuksetta se kaikki muu on paljon mukavampaa ajateltavaa.

Sen verran sentään, että katsoin televisiosta One Hour Photon. En nyt tiedä, voiko koko elokuvaa kutsua hyväksi ATM-kuvaukseksi, mutta se kohta, jossa pikkupoika kertoo äidilleen säälivänsä Sytä, ja äiti kertoo pojalleen Syllä olevan varmasti paljon hyviä kavereita ja tyttöystävä samalla, kun katsojalle näytetään mitä Syn arki-illat ovat. Siinä kohdassa totesin: "Minähän se siinä 20 vuoden päästä!". Tai tarkemmin ajateltuna tulevaisuus on jo nyt tässä. Televisiota en kylläkään juurikaan katsele DVD- ja kiintolevykanavaa lukuunottamatta, en ainakaan päivittäin, mutta muuten istuskelen yksin. Luen kirjaa, syön, istun tietokoneella. Joskus repäisen ja käyn kaupassa. Sitähän Syn ei tarvinut erikseen tehdä.

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kissanhautajaiset

Jotenkaan tällaisen blogin pitäminen ei tunnu enää oikealta. Paluuta vanhaan ei taida enää olla; asiallista blogia pidän jo omalla nimellä ja ihmissuhdeitkut ovat muuttuneet irtovitsien heittelyksi Suomi24-foorumille oikean ATM-identiteetin murennuttua. Se ei kylläkään tarkoita sitä, että pitäisin itseäni aidosti hyvänä saaliina, päinvastoin, mutta huonouteni on hajonnut osiin ATM-sateenvarjon alta. Hidasälyisyys, lihavuus, rumuus, sosiaalinen kömpelöys ja muutamat muut asiat, joita en ole halukas ottamaan esille, näin muutamia jälleen kerran mainitakseni.

Tuo nyt siis vain sellaisena varoituksen sanana, ettei kannata liiaksi sitoutua tähän blogiin, sillä into saattaa lopahtaa odottamatta taas pidemmäksi aikaa. Tällä kertaa on kuitenkin jotain kirjailtavaakin.

Sain nimittäin automatisoidun kutsun eräisiin pikkujouluihin. Olen viimeisen vuoden (?) ajan koittanut pitää ohjenuoranani ottaa osaa kaikenlaisiin kissanristiäisiin, vaikka kuinka ahdistaisi ajatus etukäteen. Erinäisten tapahtumien lukumäärä on kyllä jäänyt melko vaatimattomaksi, mutta ylittänee silti reilusti niiden tapahtumien ja pippaloiden lukumäärän, joihin otin osaa koko opiskeluaikanani. Tässä "tapahtumilla" ja "pippaloilla" on kyllä melko laaja merkitys. Ehkä onkin totuudenmukaisempaa muotoilla, että olen vaihtelevalla menestyksellä pyrkinyt tarttumaan tilaisuuksiin sen sijaan, että vetäytyisin taustalle vanhojen tapojeni mukaisesti.

Ja nyt olisi tilaisuus pikkujouluihin, joihin ainakin sähköpostijakelun perusteella tehtyjen johtopäätösten perusteella on tulossa hyvin paljon ihmisiä, joista pikaisen silmäyksen menetelmällä estimoiden tyttöjen osuus on 80 %. Ohjelmassa muun muassa saunomista. Ei varmaankaan seka-sellaista, mutta en minä noista pikkujouluista oikein tiedä, kun en ole sellaisiin ala-asteen jälkeen ottanut osaa. Ehdin jo päättää, etten mene. Syitä löytyy:
  1. En usko tuntevani ennalta ketään (kyseessä on itseasiassa erään yhdistyksen, johon ihan vastikään liityin, nuoremmalle väelle suunnattu tapahtuma) kutsutuista, joten todennäköisesti, jos ylipäätään uskaltaisin saapua paikalle, jäisin nurkkaan ihmettelemään ja miettimään tykönäni seinäruusun latinankielistä nimitystä. Lopulta katoaisin vähin äänin.
  2. Tapahtuma on viettelevä juurikin oletetun sukupuolijakauman vuoksi, mutta lyhyen suhdeyritelmäni jälkeen en ole varma, haluanko (tällä erää) mitään sukupuoliseen kanssakäymiseen viittaavaa naisten (tai kenenkään muunkaan) kanssa, eikä pikkujouluissa varmaankaan kukaan ole mitkään kaverilliset aikeet mielessään liikkeellä muuten kuin siten, että muiden kuin lätkäjätkien ja remupellejen kanssa halutaan olla "ihan vaan kavereita, jooko?".
  3. Koska minulla kuitenkin on jo ennakkoon noussut epämääräisiä mielikuvia jonkun erityisen löytämisestä sieltä, olen jo hävittänyt kaikki mahdollisuudet muuhun kuin yksinäiseen ihmettelyyn nurkassa.
Tietysti toisaalta tässä olisi jälleen yksi tilaisuus edes yrittää olla niin kuin muut ihmiset, ja yrittää opetella ennakkoluulottomuutta ja muiden kanssa jutustelua. Enpä tiedä.

Niin jaa ja juu, villin sinkkuvillin villi villittelylauantaivillitys blaa blaa blaa, eli katselen Star Trekiä, pesen pyykkiä ja nyhjötän koneella.