Helsingin Sanomissa oli uutinen, jossa ei ollut oikeastaan mitään uutta: 26 % vuonna 2007 solmituista helsinkiläisten avioliitoista oli sellaisia, joissa ainakin toinen osapuoli on ulkomaalainen. Yllättävää oli se, että myös miehet olivat edustettuina tilastoissa. Artikkelissa vielä eriteltiin miehet ja naiset erikseen ja laitettiin suosikkijärjestykseen morsiamen ja sulhasen alkuperämaat. Yllättäen naisilla korostui Eurooppa ja Afrikka, miehillä Venäjä ja Aasia.
Jännittävät ulkkikset tietenkin vievät kaikki meidän naiset, mutta se syy, miksi tämä on korvennut aiemmin on ollut se, että miehillä ei ole ollut samanlaista mahdollisuutta. Tämä Helsingin Sanomien artikkeli paljastaa, että toisinkin päin voi olla, ja olen kaiken lisäksi alkanut näkemään pareja, joissa toinen osapuoli on suomalainen (nuori) mies ja toinen ulkomaalainen nainen. Tässä lähellä asuu joku nuorehko mies (kolmekymppinen ja kylläkin super-YTM), jolla on luultavasti japanilainen vaimo - en erota kauko-idän etnisyyksiä kovin hyvin - ja tänään näin ruokakaupassa eli pizzeriassa pariskunnan, joista toinen oli melko kiltinoloinen suomalainen mies ja ehkä espanjalainen tai muuten vain etelä-eurooppalainen nainen. Sain mielenrauhan. (Tosin mies oli kyllä yli 180-senttinen, meillä lihavilla kääpiöillä ei ole toivoa).
En siis itse mitenkään erityisesti ole koskaan etsinyt ulkomaalaista alkuperää olevaa naista. Jotenkin koen, että suomalaisen kanssa olisi eniten yhteistä. En kylläkään ole niin varma, onko etnisellä taustalla niin suurta merkitystä, ja esteettisessä mielessä en itsekään vierastaisi ollenkaan manner-eurooppalaisia tai aasialaisia naisia. Ehkä ainoa lisäkriteeri, jonka asettaisin ulkomaalaiselle tyttöystävälle on se, että hän olisi integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, ja että meillä on yhteinen kieli. Käytännössä kai sitten englanti, ellei toinen olisi oppinut tarpeeksi suomea tai sattuisin osaamaan hänen kieltään. Ruotsia voisin opetella helposti käytettävälle tasolle ja venäjästä on alkeet jossain tajunnan pohjalla vielä. Eri asia tietysti, jos itse häipyisin Suomesta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Kansallisuuksissa on eroja, usko pois.
Itseasiassa ulkomaille lähteminen voisi ollakin vastaus ongelmiisi. Asiaa kannattaa harkita enemmältikin.
Täällä on vain niin mukava vakituinen työ ja tietysti se, että ulkomailla ei välttämättä löytyisi hanttihommiakaan eli koulutusta vastaamattomia hommia.
Minua kiihottaa neekerinaisissa jo pelkkä iho eli olisin valmis ottamaan vähän rumemman ja lihavammankin neekerinaisen.
Suomessa on liian vähän rumia ja lihavia neekerinaisia. Yhdysvalloissa niitä riittäisi. Suomessa melkein kaikki neekerinaiset ovat kauniita ja hoikkia. :-(
Itse asiassa suomalainen mies - ulkomaalainen nainen -parit ovat Suomessa yleisempiä kuin toisin päin, ainakin avioituneina. Tällä on jotain tekemistä sen kanssa, että nainen on useammin se, joka muuttaa puolison maahan kuin toisin päin. Tämän seurauksena kohtuullinen osa ulkomaalaisen naineista naisista poistuu Suomesta, kun taas suurin osa ulkomaalaisen naineista miehistä jää tänne ja importoi puolisonsa.
Itse asiassa suomalainen mies - ulkomaalainen nainen -parit ovat Suomessa yleisempiä kuin toisin päin, ainakin avioituneina.
Meillä täällä Turussa on näin keskitalvisin ongelmia noista lentävistä lehmistä. Ne tapaavat kokoontua Tuomiokirkontorin ympärille lekuttelemaan, missä ne ammuvat kuorossa auringolle ja pudottelevat liukumiinojaan ihmisten niskaan. Ja kadut pakkaavat olemaan täynnä niiden höyheniä. Onneksi riistanhoitoviranomaiset ovat myöntäneet paljon alasampumislupia, joten ongelmasta päästäneen eroon ennen kuin paavi tulee tänne häämatkalleen.
Itse asiassa...
"Sukupuolijakauma on suomalais-ulkomaalaisperheissä
suhteellisen tasainen, suomalaisia miehiä ja naisia on lähes saman verran naimisissa
ulkomaalaisen kanssa."
Tosin tilanne on tämä Helsingissä, missä miehet ovat Miehiä. Maakuntien peräkammareissa tilanne voi olla toinen.
http://www.hel2.fi/Tietokeskus/julkaisut/pdf/05_03_09_ranto_vj12.pdf
Tuon Hesarin uutisen keskusteluketjussa muuten joku atm kertoo, kuinka löysi japanilaisen tytön deittisivulta. Sivulla 7.
Muutaman vuoden deittipalveluissa hengasin ilman mitään tulosta. Minuun ei otettu yhteyttä, eikä viesteihini vastattu. ...En tiedä miksi.
Welcome to the real world, Neo.
Noh... törmäsin yksi päivä japanilaiseen deittisivustoon (ei mikään vaimokauppa) ja koska pidän olen erittäin kiinnostunut kyseisestä maasta ja sen kulttuurista, joten päätin kokeilla että toimisiko tämä sitten. Meni pari päivää, niin napsahti oikea kohdalleen. Sain myös useita muita yhteydenottoja. Tähän mennessä kaikki on edenny erittäin hyvin ja olen erittäin optimistinen tulevan suhteen :)
Ja homma skulaa heti kun pääsee jännittävän ulkomaalaisen asemaan. Aika pitkä välimatka kaukosuhteelle kyllä... mutta hitto vie, tuo on kyllä aika lupaavaa.
Panu: Tämän asian voi todeta tilastokeskuksesta. Huomaathan, että mainitsin _avioituneina_. Olin itsekin hiukan yllättynyt tästä tiedosta, mutta minkäs teet.
Seurustelujutut ovat sitten oma asiansa.
Väite yllätti minutkin, mutta seurustelujutut ovat tietenkin vähän eri asia kuin avioitumiset. Silti - Hesarin tilastoissa avioituneita miehiä oli vain jonkin verran vähemmän kuin naisia, ja kyllä se silti aika häkellyttävä yllätys oli. Tuntuu nimittäin, että avioliitto on kokenut jonkinlaisen inflaation, ja siihen rynnätään melko helposti. Tietysti näin mutu-tuntumalla vain, eikä siihen ole luottamista.
Ja homma skulaa heti kun pääsee jännittävän ulkomaalaisen asemaan. Aika pitkä välimatka kaukosuhteelle kyllä... mutta hitto vie, tuo on kyllä aika lupaavaa.
Kyllähän minullakin oli espanjaa opetellessa se ongelma, että kaikki latinalaisamerikkalaiset kirjeystävättäret alkoivat innokkaina kirjoitella seksijuttuja ja kysellä mielipidettäni tästä tai tuosta seksuaalisesta tempusta (sitaatti: has hecho eso? me hace gemir de placer - no, tuosta opin ainakin mitä "kirkua nautinnosta" on espanjaksi), ja kun sanoin että en, niin vastakkainen osapuoli heti ihmetteli, miten noin hyvä mies ei ollut jo naimisissa, ja alkoi tehdä ehdotuksia.
Kaiken lisäksi vaikuttivat vielä vilpittömiltä. Uskonkin että nainen pystyy tuudittautumaan hyvin helposti sellaiseen tilaan, että hänen rakkautensa miehen rahoja tai tämän kotimaan taloudellista vaurautta kohtaan on aitoa rakkautta. Sen jälkeen ainakin tiedän, millaista se super-YTM:nä oleminen varmaan olisi.
Suomen ja lattarimaiden välillä elintasoero varmaan vaikuttaa. Suomen ja Japanin välillä kyse taitaa olla vain jännittävästä ulkomaalaisuudesta. Tosin voihan köyhä japanitar tavoitella rikasta suomalaismiestä.
Tuollaisessa suhteessa olisi varmaan kaikki nettisuhteiden riskit toiseen potenssiin korotettuna. Toisaalta, olisihan se hienoa olla ATM-vuosien jälkeen jotain erityistä ja haluttua.
Toisaalta, olisihan se hienoa olla ATM-vuosien jälkeen jotain erityistä ja haluttua.
Jo se, että saisi ATM-vuosien jälkeen suht' asialliselta naiselta ns. pimbee eli pildee, olisi jo merkittävä edistysaskel, josta pääsisi varmasti eteenpäin. Vaikka suhde sitten päättyisikin kyyneliin.
Lähetä kommentti