Kauhunhetkiä ruuhkabussissa: istun paikalla, jossa on 4 penkkiä aseteltu niin, että ne ovat "2 vastaan 2"-asetelmassa. Olen kolmen nuoren naisen - tyttöjä taisivat vielä olla - saartama. Yritä siinä nyt sitten katsoa jonnekin. Pahaksi onnekseni olin vielä juuri bussiin astuessani nähnyt peilikuvani ja todennut ulkonäössäni olevan toivomisen varaa, ja että oikeastaan siinä ei muuta varaa olekaan. Jossain vaiheessa kun käänsin pääni tyttöjen ohi, he purskahtivat nauruun. En ole varma, olinko sen kohde, mutta hirveältäpä se tuntui. Loppumatka tuntui useammalta tunnilta, vaikka tosiasiassa kesti enää viitisen minuuttia.
Olisihan tietenkin etovan itsekeskeistä ajatella, että neitojen bussimatkan sisältö pyöri jonkun lihavan kammotuksen ympärillä, ja pidän todennäköisempänä sitä, että he nauroivat ihan omille jutuilleen tai korkeintaan sille, että he luulivat minun kuulevan jotain noloa. Olisi silti mukava, jos tulisi edes vahingossa positiivisia signaaleja välillä. Toisaalta sehän oli jo ehdottoman positiivista, että siihen istui kauniita nuoria naisia - yleensähän he ovat jääneet vaikka bussin käytävälle seisomaan ette tarvitsisi istua lähelle ali-ihmistä.
Televisiossa oli juuri puhumassa nuorehko ATM-henkinen mies, joka oli kirjoittanut oikein kirjankin ilman jäämisen problematiikasta. Tilasin kirjan juuri äsken, mutta on tietysti sanottava, että televisioesiintyminen jätti vähän kiusaantuneen olon. Kuusi seksuaalisuhdetta alle 30 vuoden aikana on tietysti muutenkin hurjan panomiehen (kirjan esittelysivulla mies jopa polttaa tupakkaa, eli on joko karskiuttaan mitä halutuin tupakkinurkan kingi tai sitten humanistisen tiedekunnan tiedostavinta kermaa, joille seksuaalielämä tuskin lienee vieras käsite, toisin kuin tieteellisempien... no niin, siis luonnontieteellisten tiedekuntien kavereille) odysseia, jollaisista me oikeasti alempitasoisemmat voimme vain haaveilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Oho, Timo Hännikäiseltä on tulossa tuollainen? Sehän jännää, seksittömyyskeskustelu siirtyy aivan uuteen ympäristöön ja retoriseen tyyliin.
Minullekin tuota kirjaa on mainostettu, mutta tuon tupakkakuvan jälkeen taidan jättää väliin. Tyypillinen opportunisti-YTM siinä vain yrittää vetää välistä.
Istun röökillä
ajatellen asioita
kuten meillä tapana,
oikeilla ihmisillä.
tupakoitsijoilla.
Mietin pitäiskö
kirjoittaa kirja
ATMien asioista
vain jotta saisi
taas tehdä jäynää
niille nynnyille.
Sytytän toisen röökin
ja ojennan kolmannen peilikuvalleni
huutaen riemuisasti:
JES!!!!!
Onhan tuo kyllä vähän kummallista naisettomuutta... Suunnilleen Hännikäisen ikäluokkaan kuuluvien kaverien kesken juuri laskeskelimme, että Hännikäisellähän on ollut enemmän partnereita kuin meillä yhteensä - ja vielä kehtaa valittaa. :D
Tietysti tässä pitäisi tietää, että millaisia nuo kuusi "seksisuhdetta" ovat olleet. Jos kaikki olivat yhden illan juttuja (ja laskemista helpottaaksemme oletamme, että Hännikäinen aloitti vonkaamisen vasta 18-vuotiaana), se tekisi kuusi yksittäistä seksiaktia kahdessatoista vuodessa eli keskimäärin panojen välillä olisi aina kaksi vuotta. Luultavasti joukossa kuitenkin on myös pitempiaikaisia seurustelu- tai vakipanosuhteita, eli vaikka tuolla lukemalla ei vielä varsinaisesta ytm:stä voi puhua, niin on se myös aika kaukana oikeasta seksittömyydestä.
Tuskin voi selvempiä merkkejä miessukupuolen voimautumisesta nähdä kuin joukon miehiä kisailemassa siitä, kuka saa vähiten ja mikä on oikeasti vähän. Olen kuitenkin pohjimmiltani hieman epävarmassa tunteessa siitä, voiko tätä nähdä aidoksi antifeministiseksi pyrkimykseksi irroittautua sukupuolirooliodotuksista.
Lord: "Olisi silti mukava, jos tulisi edes vahingossa positiivisia signaaleja välillä. "
Mutta huomaisitko sinä ne positiiviset signaalit?
Mutta huomaisitko sinä ne positiiviset signaalit?
Tämä muuten on se avainkysymys. Ja ennen kaikkea - kokisitko ne positiiviset signaalit toivottuina? Kun mies on opetettu pitämään omaa seksuaalisuuttaan iljettävänä ja alhaisena, eikö sellainen nainen ole myös iljettävä ja alhainen, joka pitää miestä haluttavana?
Silloin kun minä olin Irlannissa ensimmäistä kertaa, olin useammin kuin kerran tilanteessa, jossa hyvin kaunis - siis täysin out of my league -kaunis - nuori nainen käyttäytyi minua kohtaan niin ystävällisesti, että tuntui kuin hän olisi ottanut minut itsestään selvästi vakavasti myös miehenä ja seksuaaliolentona. Menin aivan puihin ja pelästyin: eikö tuo tyttö herra nähköön tajua, että minä olen ATM!
ATMyyteen kuuluu aika oleellisesti juuri tämä, että sillä naisen halulla ei sitten osata tehdä mitään silloin kun se itseen kohdistuu. Se on ATMyyden perusparadoksi. ATM pohjimmiltaan haluaa kelvata ATM:nä, mutta jos hän kelpaa jollekulle naiselle, hän ei enää voi olla ATM, ja hänestä tuntuu kuin nainen ei rakastaisikaan häntä omana ATM-itsenään, vaan naisella olisi jonkinlainen valheellinen illuusio hänen YTMyydestään, ja hän pelkää koko ajan tämän illuusion särkymistä. Jos taas hän on paritettunakin yhä ATM, hänen täytyy kokea halveksuntaa naista kohtaan, joka kelpuuttaa hänet, koska sellaisen naisenhan täytyy olla tosi ATN.
Sanalla sanoen: jos joku pelottavan kaunis nuori nainen (ja tosi ATM:llehän suurin osa nuorista naisista on pelottavan kauniita) katsoisi Lord Boredomia avoimesti himoiten seksuaalisen tyydytyksen toivossa, miten LB suhtautuisi?
"huomaisitko sinä ne positiiviset signaalit?"
Tekisi niin kovasti mieli mutista, että en voi tietää, kun ei sellaisia ole tullut, mutta se olisi valhetta ja vääristelyä. Panu voi olla oikeilla jäljillä - signaalien vastaanottoon liittyy tuollaistakin problematiikkaa, mutta muotoilisin sen hieman toisin:
Huomaan kyllä signaalit, mutta jos niissä on vähänkin tulkinnanvaraisuutta, tulkitsen ne niin, että kuvittelen omiani joko siten, että mitään signaalia ei oikeasti ole, tai sitten se kohdistuu johonkin muuhun kuin minuun. Joskus nuorempana olin havaitsevinani varsin hienovaraisiakin signaaleja, jotka sitten myöhemmässä analyysissä hylkäsin, koska olisihan se melko itsekeskeistä kuvitella, että mikä tahansa hymy ja kaunis sana merkitsisivät jotain. Tämä periaate on sovellettavissa kaikkiin tilanteisiin, ja lopulta vain se, että tyttö käy suoraan käsiksi, on sellainen signaali, jonka voi ajatella merkitsevän jo jotain muutakin kuin että tuo ei halua olla kanssani mitään muuta kuin kaveri, jos sitäkään. Elämäni ainoa suhde alkoikin näin - tyttö suuteli oma-aloitteisesti ensitreffien, jotka eivät olleet treffit, jälkeen.
Sitten on varmasti läjäpäin signaaleja, jotka menevät vain ohi. Luultavammin näin käy silloin, kun signaali ei ole edes kovin kaukaahaettu, mutta jossa on vielä jonkin verran tulkinnanvaraisuutta. Sitä joko ei vain huomaa, tai sitten käy kuten Panu kertoo ja ATM kerrassaan kieltää todellisuuden. Voisi käydä jopa niin, että sulkee kokonaan pois mielestään niin, että vaikka signaali olisi selvä, ei ATM kuitenkaan "tajua" sitä vasta kuin myöhemmin. Yleensä sen jälkeen, kun kaikki on jo myöhäistä, nainen on suuttunut lopullisesti ja retkahtanut hyppyritukkaan.
Silloin kun minä olin Irlannissa ensimmäistä kertaa, olin useammin kuin kerran tilanteessa, jossa hyvin kaunis - siis täysin out of my league -kaunis - nuori nainen käyttäytyi minua kohtaan niin ystävällisesti, että tuntui kuin hän olisi ottanut minut itsestään selvästi vakavasti myös miehenä ja seksuaaliolentona. Menin aivan puihin ja pelästyin: eikö tuo tyttö herra nähköön tajua, että minä olen ATM!
Hmm. Kannattaisikos tavallisen englantia osaavan suomalais-ATM:n lähteä Irlantiin panomieheksi, vai hurmasitko irlannittaret iirin taidoillasi? :)
Tuo ongelma on kyllä ihan todellinen. Itse olen kyllä tähän asti tulkinnut sen ihan vaan jännityksenä. Näissä asioissa ATM kantaa mukanaan menneisyyden painolastia. Olen nykyään noin kymmenen kertaa avoimempi, rohkeampi ja sosiaalisempi kuin kouluaikoina. Ulkoisesti en näytä alempitasoiselta. Mutta ehkä vieläkin sen ajan kipeät kokemukset kummittelevat alitajunnassa.
Sanalla sanoen: jos joku pelottavan kaunis nuori nainen (ja tosi ATM:llehän suurin osa nuorista naisista on pelottavan kauniita) katsoisi Lord Boredomia avoimesti himoiten seksuaalisen tyydytyksen toivossa, miten LB suhtautuisi?
Erään kerran tartuin toimeen ja lähdin tyydyttämään neidon himoja. Ja kovat himot ne olivatkin - tosin estonsa neidollakin. Homma ei mennyt ihan putkeen, koska olin niin epäuskoisen jännittynyt. Aika järisyttävä kokemus silti. Olen tapauksen jälkeen koettanut takoa kallooni, että kyllä, minua on nyt todellakin kohdeltu "miehenä ja seksuaaliolentona" ja voidaan kohdella vastakin. Jos vaikka seuraavalla kerralla olisi vähemmän dissosiaatiota mukana.
LB: Niin. Jos lasissa on juomaa puoliväliin, on oikeastaan tulkintakysymys, onko se puolityhjä vai puolitäysi. Siitähän tässä on kysymys. Jos on virittäytynyt negatiivisesti, juuri mikään ei kelpaa positiiseksi vihjeeksi.
Luulen, että sinun kannattaisi yrittää virittäytyä positiivisemmin sisäisesti. Se voi olla melko vaikea ja pitkäkin tie, mutta kenties kannattava. Ja siinä vaiheessa - mitä merkitystä sillä on, oliko nätti hymy tai vilkaisu loppujen lopuksi juuri sinua varten. Tärkeintä on, että sinulle tuli hyvä mieli siitä.
Lähetä kommentti