Kuoleman tanssi

Olen muuten täysin vakuuttunut, että peruskouluikäisille suunnatut discot (niitä oli ainakin minun nuoruudessani) ovat monien tragedioiden ja katkeruuden sikiämiskoloja. Ei riitä, että tanssi on muutenkin kömpelön nörtin koetinkivistä julmin, mutta voi sitä näkyä, kun näkee ihastuksensa antautuvan hitaaseen tanssiin muiden kanssa. Siis näin tietysti, jos ehtii näkemään öyhöttäjien sakinhivutukselta mitään. Itse en tietenkään koskaan käynyt niissä, joten näkemykseni on Totuus, jota subjektiiviset kokemukset eivät ole päässeet hämärtämään.

Silti aina välillä mietin, että pitäisikö vielä vanhalla iällä opetella sitä hilluntaa. Ehkä siitä olisi sitten keski-ikäisenä iloa, kun ei enää muuta toivoa ole. Pääsisihän siinä ikään kuin koskettamaan toista ihmistä ihan luvan kanssa. Tietysti Kohtalo pitää huolen siitä, että sen kerran kun uskaltaa mennä tansseihin, niin siellä on jostain kumman syystä tuntuvat miesenemmistö, ja kaikki muut vielä kokeneita keikareita.

Melkein lankesin II

Löysin toisenkin ilmoituksen, johon olisin voinut naisen asettamia reunaehtoja hieman laveasti tulkiten vastata. En tiedä, onko se nyt sitten sitä perusteellista vikaa minussa vai päivän kuntoa kun en pysty tekemään niin edes piruuttani.

Tiedän tämän kuulostavan typerältä, mutta luulen tavallaan pelkääväni, että toinen vastaakin aidosti innostuneena. Pelkään tuottavani pettymyksen niin seuramiehenä kuin sängyssäkin. Seuramiehellä tarkoitan, etten jaksakaan kiinnostua toisesta joko alkuunkaan, tai sitten ajaudun jonkinlaiseen protosuhteeseen, kun en uskalla panna vastaankaan vaikka ei pohjimmiltaan kiinnostaisi.

Välillä mietin, että selvisinköhän sittenkään koskaan siitä masennuksesta, josta olen välillä ajatellut, ettei alun alkaenkaan ollut. Vaikka epäilemättä aallonpohja on jo kaukana takana, siitä saattoi jäädä jonkinlainen (pysyvä?) vamma. Stressin piikkiinkin voisin laittaa kaiken - töissä kieltämättä on juuri nyt vähän stressaavaa - mutta luulisi senkin häviävän ennemmin tai myöhemmin. Nyt tuntuu kuin olisi jonkinlainen krooninen stressi päällä ilman mitään helposti keksittävää syytä. Saattaa olla huonot yöunetkin, en minä tiedä.

Melkein lankesin

1. Kävin tänään ulkona. Pelkkiä pariskuntia liikkeellä muutaman yksin liikkuneen miehen lisäksi. Kävin jopa oluella terassilla. Siellä oli joku nelikymppisempi nainen, jonka kuvittelin katsoneenkin minuun, mutta ainahan sitä voi haaveilla huomiosta. Joka tapauksessa olisin ollut hänelle pikkuveli, lilliputtikääpiö ja niin edelleen.

2. Melkein, MELKEIN vastasin yhden ikäiseni naisen treffi-ilmoitukseen. Kuva vaikutti hyvältä, tupakoimattomuus vaikutti hyvältä kuten melkein kaikki muutkin ilmoituksessa mainittu informaatio. Ja kun olisi asunut täällä, hänet olisi voinut tavatakin varmaan. Onneksi huomasin, että hän halusi ruumiinrakenteeltaan hoikkaa, urheilullista tai normaalia, vaikka sinänsä pituus- ja painorajat osuivat kohdalleni (eli ne olivat tyyliin 50-300 cm ja 30-300 kg). Se siitä. Olisihan se ollutkin hulluttelua. Voin harkita sitten uudestaan kun olen Herkules-kunnossa kahdenkymmenen vuoden askeesin ja pakkomielteisen kehonrakennuksen jälkeen.

Päivän saldo:

+ Kävin ulkona, ihmisten joukossa. Päästin sanojanikin suusta, tosin muiden aloitteista (paitsi sen oluen ostaessani).

Seuran löytämisen edellytyksistä

Uskokaa tai älkää, mutta olin tänäänkin suunnitellut lähteväni ulos. Mutta kun siellä nyt sataa vettä, niin taitaa tulla nyhjötyspäivä. DVD-kanavalta tulee onneksi hyvää ohjelmaa. Toisaalta pitäisi käyttää tilaisuus hyväksi, ja siivota asunto, taas. Olen joskus kauhistellut ajatusta, että mitä jos joku miellyttävä nainen joutuisi joskus tilapäiseen mielenhäiriöön ja kävisi niin, että hän olisi tulossa luokseni, ja täällä odottaisi poikamieskuntoinen sikolätti?

Melkein voisi tuonne "tehtäväpalkkiin" (jossa olevaa toista tehtävää en ole kovin kärkkäästi pyrkinyt täyttämään - jotenkin se aina unohtuu, jos tulee pieninkin tilaisuus) lisätä jatkuvana tehtävänä asunnon ylläpito. Toisaalta likainen ja paskainen asunto lisää sen todennäköisyyttä, että joku haluaa tulla luokseni. Jos asunto on puhdas, olen tehnyt tietoista työtä sen eteen, että nainen viihtyisi luonani, mutta tällainen etukäteinen ajatus varmasti pilaa kaikki mahdollisuudet. Kyse on luullakseni samasta kuin siinä, että jos ulos lähtiessäni ajattelen edes vahingossa, että saattaisinhan löytää ulkoa tyttöystävän, niin en varmasti löydä yhtään ketään.

Lihakset ovat kipeinä. Minussa ei edelleenkään näy juurikaan ulkonäöllisiä muutoksia, mutta saliöyhötyksen jälkeen saunassa olin havaitsevinani, että käsivarteni ovat hieman paksummat, ja näen selvästi lihaksen paisuvan, kun jännitän sitä. En tiedä, onko näin ollut aiemminkin. Joka tapauksessa, olen lisännyt tuntuvasti painoja, ja tehnyt itseasiassa vähän pidempiä salivuoroja, eli lisännyt liikkeitä.

Sosiaalista harjoitusta en ole saanut. Pystyn esiintymään suvereenisti ja melkein jännittämättä (stressi on toinen asia) puhumaan asioista muille ihmisille, mutta vapaa-ajan jutustelua en ole päässyt harjoittelemaan, enkä sitä edelleenkään osaa. Kaikki vapaa-ajan tekemiseni on edelleenkin luonteeltaan epäsosiaalista, ja en tiedä, mitä voisin tehdä sellaista, että pääsisin

Anagrammi, josta selviää merkintään sijoitettu vihjaus

Törmäsin sattumalta erään suomalaisen naisartistin musiikkivideoon Youtubessa, ja olin jo tohkeissani linkata sen tänne esitellen siten näkemystäni unelmatyttöystäväni (eli mielikuvitusolennon) ulkonäöstä. Mutta en tee sitä. Tärkein syy on se, että meidän on tyytyminen tasoisiimme siinä missä muilla on tietenkin lupa havitella itseään parempaa seuraa. Toiseksi tärkein syy on siinä, että minulla on yksi omituinen tapa. Tai siis koko joukko omituisia tapoja, mutta yksi niistä on se, että pelkään usein ihastusten kohteitteni näyttävän tuttavien tyttöystäviltä, jolloin ihastuminen tällaiseen naiseen on synti, avoin sodanjulistus tuttavaa vastaan ja sen myöntäminen, että olenkin salaa himoinnut lähimmäiseni naista, oli se totta tai ei (yleensä ei, mutta se johtuu siitä, etten vain pysty himoitsemaan toisen naista tietentahtoen - he ovat minulla suoraan "vaan kavereita"-kategoriassa).

Ja tietysti sitten on se, etten ole edelleenkään vakuuttunut henkilökohtaisten ulkonäköihanteiden relevanttiudesta. Olen sanonut kaiken tämän aiemminkin, että vaikka ulkonäöllä on muiden seikkojen ohella myös väliä, niin havaittu ulkonäkö riippuu muustakin kuin pelkistä objektiivisesti eriteltävistä tuntomerkeistä, ja että mieltymykset eivät ole staattisia. Ennen kaikkea luulen, että jos näytän teille esimerkin ihanteesta, ette te enkä minäkään tajua, mikä kuvasta tekee minulle viehättävän. Luultavimmin se on jokin tiedostamaton piirre, joka saa minut viikon päästä pitämään jotakuta toista, aivan toisennäköistä kuvaa ultrasöpönä. Ihannekuvan informaatioarvo olisi siis nolla. Lisäksi, vaikka en blogin kautta suurin surminkaan yritä mitään seuraa hakea, joku saattaisi turhaan kuitenkin luulla kuvaa katseltuaan, ettei hän täytä edes minun "vaatimuksiani", vaikka hänessä saattaisi olla juuri se oleellinen piirre.

Päivän saldo:

+ Sain hyvää sosialisointiharjoitusta myös sikäli, että onnistuin tekemään impulsiivisen, mutta harmittoman sosiaalisuutta lisänneen ratkaisun arki-iltapäivän vietosta.

- Ruokavalioni jatkaa erittäin huonolla linjalla huonon viikonlopun jälkeen.

Aktiivisesti tekemättä mitään

Koko päivä meni pääkaupungissa. Kävin jopa niillä olutfestivaaleilla, ja nauratin siellä naista (tosin asiakaspalvelijan ominaisuudessa ollutta, siis työnsä ja vain sen vuoksi myönteisesti reagoinutta). Olen siis ollut tekemättä mitään, joten en ruikuta. Muutoin täysin ennalta-arvattavasti 95 % naisista oli siellä poikaystäviensä kanssa, ja jäljelle jääneestä 5 %:sta 95 % oli taas täysin minun ikäryhmäni ulkopuolella, eli käytännössä reilusti yli 40-vuotiaita. Yksi tyttöporukka siellä kyllä oli, johon kuuluneista yksi sai aikaan biologisen reaktion, mutta tietenkään en tehnyt mitään. Syyt: 1) tyttöporukka, 2) tytöt näyttivät toisaalta, etenkin ryhmänä, kuuluvan vaihtoehtoväkeen, jolloin ei tavalliselta näyttävän nörtin ole lupa edes harkita lähestymistä. Joten se siitä. Paikalliset juomat olivat kyllä hyviä.