tag:blogger.com,1999:blog-72239381732919541472024-03-05T08:38:50.345+02:00Tylsyyden Multihuipennus IV - Uusi Toivo"Women don't react to me in that manner."Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.comBlogger76125tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-49955861917717757052009-08-05T21:07:00.002+03:002009-08-05T21:16:42.291+03:00All bad things...No niin, saa taas riittää tämä. Fakta on se, että kahden ensimmäisen blogini jälkeen minulla ei ole ollut todellista intoa paasata tätä naisettoman miehen paatosta, vaan homma on toiminut lähinnä hetkellisiin tarpeisiin, kuten pahan mielen purkamiseen ja provosointiin. Ei sillä, että olisin valehdellut täällä koskaan, mutta totuus on aina venynyt, ja nimenomaan negatiivisempaan suuntaan hieman hämärretyistä lupauksista huolimatta.<br /><br />Minä en tiedä, olenko ATM vai en, enkä kai loppujen lopuksi hirveästi välitä asiasta. Sinkku olen edelleen (ja sen suhteen olen aina ollut totuudenmukainen), ja naisrintamalla näyttää heikolta, mutta olen melko tyytyväinen tilanteeseen. Jos jotain on tapahtuakseen, niin sitten on. En jaksa tehdä siitä tiliä täällä.<br /><br />Muutenkin jätän (oikean) ATM-puolustuksen Panulle. Hän osaa käsitellä asiaa parhaiten. Muilta osin haluan irtisanoutua koko jutusta, kiitos muutamien viiden pennin vitsien, jotka ovat omineet ja pilanneet hauskan ja hyvän "itseironian kautta voittoon"-aatteen jossain Suomi24:ssä, ja varmaan muuallakin.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-27775769472774908442009-07-16T20:20:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.484+03:00Mittasin tasoni, jälleenVaroitan; seuraa lyhyt nillitys. Koska haluan olla fyysisesti paremmassa kunnossa, ja koska kuntosaleilu on viime aikoina jäänyt vähemmälle, olen pyrkinyt tekemään enemmän juoksulenkkejä. Reittini ei ole kovin pitkä: ensin ehkä kilometrin verran reipasta kävelyä, kunnes alkaa sellainen lenkkipolku. Sitten kuljen kolmisen kilometriä hölkäten vaihtaen väsymyksen iskiessä välillä kävelyksi. Sitten runsas kilometri asfaltilla kävellen kotiin. Näin tein tänäänkin. Hölkkäosuuden alussa sitten tuli tiukka paikka: polulla kulki rinnatusten kolme nuorta ruotsinkielistä(!) naista. Päästäkseni heidän ohitse hölkkäsin penkan puolelta - ajattelin, että näin pääsemme kaikki vähimmällä vaivalla.<br /><br />Mokasin. Teinitytöt nauroivat minulle. Tiedän sen siitä, että he lausuivat jotain, mikä kiistatta viittasi minuun (en valitettavasti voi paljastaa tarkemmin). Kikatus kaikui takanani pitkään. Lisäsin vauhtia. Näin se on: kun YTM yrittää kohottaa tai pitää yllä kuntoaan, hän on arjen (urheilu-)sankari. Kun ATM tekee samoin, on se vain naurettavaa. Erakoituisin muuten lopullisesti muuten paitsi töissäkäynnin osalta, mutta valitettavasti minulla näyttäisi olevan menoa naapurikaupungin sykkeeseen alkavan viikonlopun jokaisena päivänä. Tai tietysti voin jänistää, mutta kahtena päivänä olen jo luvannut mennä jonnekin, ja jänistäminen olisi astetta nolompaa.<br /><br />P.S. Niin joo, en muuten ole ajatellut SK:tä moneen päivään, enkä edes salaa käynyt katsomassa hänen kuvaansa Facebookista! Hieno homma on se. Enkä ole edes muuten salaa ihastunut keneenkään (paitsi töissä on kyllä yksi toinen viehättävä nuori nainen, mutta hänen tiedän seurustelevan ja hän on vielä selvemmin omaa tasoani paljon, paljon ylempänä. Niin kyllä oli SK:kin, mutta tämä on vielä paljon enemmän).Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com14tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-28652578843539241582009-07-09T21:55:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.486+03:00Olen oikea AuervaaraSpämmiprofiilit ovat nykyään näemmä oikein kuvalla varustettuja ja jokseenkin aidontuntuisia, mutta kyllä näissä viesteissä on parantamisen varaa:<br /><span style="font-style: italic;"></span><blockquote><span style="font-style: italic;">"I rekisteröity tämän sivuston toivoi löytävänsä kiva viehättävä mies, joka olisi löytää uusi ystävä. Kuten haku, löysin sinulle ja sinä minulle ja minä olet kiinnostunut. Mielelläni kirjoittaa teille aikana tuttavuus. Toivon, että teillä ei ole minua vastaan ja vastaamme minun viesti. Vain Pyydän voit kirjoittaa minulle osoitteeseen: [sähköpostiosoite] koska minulla on vähän vapaa-aikaa ja en voi pysyvästi sijaitsee verkossa. Olen myös Olisin iloinen, jos voisitte antaa minulle puhelinnumerosi sitten, jos et mielessä. Toivon teidän ymmärtävän minua ja I'll vastata. Odotan vastaustanne silloin, jos olet kiinnostunut minusta."</span></blockquote><br />Niinpä. Viikon häviäjäelämyksenä nyt yhteensä 3 vastausta naisilta - joka ainoa juuri tällaista spämmiä.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-16533349432100378602009-07-09T17:20:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.481+03:00Osana luontoaOdotellessani tänään bussia seurasin kahta varista. Ne nokkivat yhteistä ruoantähdettä - näytti hieman joltain leivänpalalta - kuin Kaunotar ja Kulkuri konsanaan spagettia. Pompittuaan hetken aikaa ne työnsivät nokkansa toisiinsa kuin olisivat suudelleet. Välillä toinen raakkui - nautinnosta? Sitten ne lennähtivät tiehensä.<br /><br />Bussimatkalla näin sorsaemon ainakin kuuden sorsanpoikasen kanssa ylittävän tietä. Onneksi ne sattuivat liikennevaloihin, ja näyttivät pääsevän turvallisesti tien yli. Variksilla ja sorsillakin on villimpi sukupuolielämä kuin minulla.<br /><br />En ole tehnyt poikaystävä- ja ihmiskelpoisuuteni lisäämiseksi viime aikoina oikein mitään muuta kuin hyötyliikkunut, paitsi juuri tänään. Huomiseksi sentään järjestin niin, että käyn tuulettumassa kaupungilla, eli elokuvissa. Yksin, totta kai. Voisikohan siellä tehdä jotain muuta? Käydä kahvilla tai oluella ennen tai jälkeen; ja yksin, totta kai.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-60100891131553151492009-07-08T16:55:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.506+03:00Piutpaut SK:lle, eli Pius and Paus for SkOnhan Chi kyllä oikeassa - en koe olevani kyllä ihan stalkkerikaan, mutta kyllä tuo yksi naikkonen on saanut ihan järkyttävät mittasuhteet käytännössä täysin sattumanvaraisesti. Meressä olevat kalat ovat kylläkin sukupuuton partaalla, mutta turha minun on mitään valkoista valasta jahdata kuvitelmissani, kun lohikin on hyvää. Luultavasti tällaiset SK:ihin ihastumiset ovat jonkinlaisia epäterveellisiä vastineita jollekin, ja ennen kaikkea ne ovat ala-aste -tason hömppäihastumisia, jotka pitäisi kuitata pelkkänä haihatteluna - vaikkakin kohtuullisissa määrin käytettynä mukavaa haihattelua.<br /><br />Tämä SK-episodi on kyllä täysin linjassa menneisyyteni kanssa. Joskus tuntuu, kuin en olisi henkisesti päässyt vielä sieltä ala-asteelta, sillä kerta toisensa jälkeen etäihastun johonkin kauniiseen ulkokuoreen tai <span style="font-style: italic;">pelkästään</span> sen perusteella sen perusteella luomiin kuvitelmiin ja sitten, kun olisi oikeasti tutustumassa johonkuhun, niin en haluakaan olla muuta kuin kaveri. Mieli tekisi julistautua taas tunnevammaiseksi, mutta kai tässä vain on pääteltävä se, etten ole koskaan, eli vielä, rakastunut keneenkään. Pitäisi vain olla ajattelematta ihmissuhdekuvioita kokonaan, tutustua vain ihmisiin ja jos jotain on tapahtuakseen, niin antaa sen sitten tapahtua pyytämättä ja odottamatta.<br /><br />Sosiaalinen elämäni on viime aikoina ollut taas ikään kuin nostavinaan päätään. On ollut joitain menoja, ja on tulossa joitain menoja. Sellaista minä oikeasti tarvitsen, enkä itseaiheutettuja sydänsuruja.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-77030434236043308752009-07-06T16:40:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.519+03:00TirkistelijähyypiöKatsoin lyhyen elokuvan rakkaudesta. Siinä ujo, postissa työskentelevä nuori mies on rakastunut vastakkaisessa kerrostalossa asuvaan naiseen. Hän ei kykene lähestymään tätä, vaan on kertomansa mukaan vuoden ajan tyytynyt vakoilemaan häntä, soittelemaan tälle häirikköpuheluita ja tekemään muuta pientä kiusaa päästäkseen edes näkemään tämän.<br /><br />Pakkomielteeni eivät ihan tuolle tasolle yllä, eikä tässä taida olla kaukoputkelle tarvetta korkeintaan kuin tähtitieteen harrastukseen, eikä sitäkään voi täällä valosaasteen keskellä harrastaa, mutta kyllä minulle tulee vakoileva olo, jos katselen esimerkiksi SK:n kuvaa Facebookissa. Hän ei tietenkään lukeudu ystäväkuntaani, eikä hänen profiilinsa ole vieraille avoin, mutta kuvan minä näen. Toisaalta se on joskus masentavaakin. Vaikka edellisessä merkinnässä arvioin hänen sinkkuuden todennäköisyydeksi niinkin korkean kuin 0,1 %, niin hänen profiilikuvan perusteella sinkkuajan odotusarvo on melko pieni. Sanoisin, että hänen sinkkuustodennäköisyys laskee viikossa 95 %, joten hän on enää 0,005 % todennäköisyydellä sinkku. Himpskatin sulavapuheiset hyppyritukat, kun <span style="font-style: italic;">vievät meidän naiset</span>.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com15tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-74758603012415178202009-07-02T18:31:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.513+03:00Niin lähellä ja silti niin kaukanaTaannoin vihjailin siitä, että olisi tiedossa sosiaalinen tapaaminen, johon ottaisi osaa muiden muassa salainen kiinnostuksenkohteeni. Voisin lyödä vaikka vetoa, ettei yksikään lukija todella uskonut minun menevän sinne - ja epäilin sitä itsekin hyvin vakavasti. Olin jo puoliksi päättänyt, etten mene. Ja sitten kuitenkin, kun tuli aika valita, menin. Järkeilin, että on kai ihan sama vaikka nolaisin itseni olemalla paikalla, sillä se voittaisi kuitenkin sen epätyydytyksen, että katselisin vain tieteissarjoja iltaisin (jota kyllä vielä kymmeneltä kotiin päästyäni tein, ja se se vasta oli tyydyttävää, kun sattui erinomainen jakso).<br /><br />Enkä edes istunut mykkänä koko iltaa - vain noin 80 % siitä! Omituista kyllä, eniten juttelin juuri kutsujan kanssa (kiitos hänen ulospäinsuuntautuneisuutensa), vaikka juuri hänet kuvittelin joitain täysin vieraita lukuunottamatta tuntevani huonoimmin. Ehkä hän vain tunsi minut luultua paremmin. Siinä ne isot yllätykset. Yllätyksistä pienin on se, että SK sijaitsi koko illan mahdollisimman kaukana minusta ja hän oli luullakseni ainoa, jonka kanssa en päässyt mihinkään kommunikaatioyhteyteen. Mutta sain nähdä hänet vapaa-ajalla, seurata hänen maneereitaan edes hetken aikaa, kun näköyhteys ei ollut täysin tukittu. Ja sain kuunnella hänen ääntään. En uskonut päätyväni tähän johtopäätökseen, mutta hän saattaa olla jopa 0,1 % todennäköisyydellä sinkku puheistaan päätellen (ei viittauksia poikaystävään eivätkä puhelut vaikuttaneet liian hempeiltä; ei sillä, että olisin salakuunnellut, mutta en kehdannut tukkia korviani ja humistakaan itselleni siinä muiden keskellä). Ja hänen musiikkimakunsa on mitä ilmeisimmin juuri sopivan lähellä omaani - ei sama, muuta juuri sen verran samaa, että jos joskus juttelisimme, saattaisimme keksiä hyvällä tuurilla jotain sanottavaakin. Havaitsin hänessä lisäksi ulkonäöllisiä epätäydellisyyksiä - jos tutustuminen ja lähestyminen eivät olisi muuten moraalisesti kyseenalaisia tekoja, olisi lähestymisen kynnys laskenut. Ne tekevät hänestä jotenkin vielä söpömmän. Äh että pitääkin. Tarvitsen kovasti muuta ajateltavaa. Nyt on vain työstressi, jonka vastapainoina likaiset seksifantasiat katseiden kohtaamisesta ja herkästä kosketuksesta.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-52963028749521904952009-06-30T17:04:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.499+03:00Kosketuksissa maailmaanHelteet ovat imeneet minusta kaiken voiman, joten en jaksa marmattaa, mutta <a href="http://kvantti.tky.fi/in/122.shtml">Ilman Naista -sarjakuvan osa 122</a> kalskahtaa pohjaidealtaan erittäin tutulta. Ilmeisen tulkinnan lisäksi näen erityisesti keskimmäisen ruudun havainnollistavan irrallisuuden tunnetta ja etäisyyttä muihin, jota itse koen jatkuvasti. Välillä syntyy yhteys muuhun maailmaan, mutta informaationvaihto on niukkaa ("kiitti."), ja sitten se katkeaa. Huomioitavaa on lisäksi, että tummiin pukeutunut hahmo ei ole kosketuksissa edes itseensä, toisin kuin etualalla oleva kaveri - vuoroaan odotellessa hän on vetänyt kätensä paidan hihoihin. Emme toki näe ensimmäisenkään koskettavan itseään, mutta hän on selvästi kosketuksissa maailman kanssa.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-91735094193083533082009-06-28T22:38:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.521+03:00Ettäs kehtaanEn varsinaisesti harrasta blogisurffailua enää, sillä suomalaisesta blogiskenestä on kasvanut tympäisevä leviatan, josta ei juurikaan järkevää luettavaa enää löydy kuin sattumalta. Jotenkaan ventovieraiden päiväkirjoista ei jaksa oikein innostua enää. En tälläkään kertaa löytänyt mitään, jota alkaisin seuraamaan, mutta osuipa silti karsastavaan silmääni jostain vakavasta lihassairaudesta kärsivän nuoren miehen blogi. Mies on vähän yli parikymppinen eläkeläinen, ja on ymmärtääkseni tuomittu elämään pyörätuolissa ja jonkinlaisessa hengityslaitteessa. Samaan aikaan minä kehtaankin vaikertaa sekunda-aivoistani, trikundapersoonastani ja luotaantyöntävästä ulkonäöstäni, vaikka niiden vammauttava vaikutus on käytännössä nolla verrattuna siihen, minkä kanssa muut joutuvat elämään. Oikeasti tässä pitäisi kiittää sallimusta siitä, että on lopultakin saanut ihan hyvät kortit - ei täyskättä, mutta eipä tässä ole myöskään mustaa Pekkaa kourassa. Periaatteessa ihan kaikki mahdollisuudet ovat avoinna ja tilaisuudet käytettävänä tyttöystävän löytämistä lukuunottamatta.<br /><br />Huomenna jos herään, kiitän maailmaa helteistä huolimatta hienosta päivästä ja sen tuomista mahdollisuuksista. Nyt kuitenkin menen häpeämään.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-54612210260809076162009-06-25T16:14:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.502+03:00From a View to a NilOlo on vähän likainen - pääsin tilanteeseen, jossa pystyin katselemaan salaista kiinnostuksenkohdettani, tai hänen sivuprofiiliaan. En kuullut hänen ääntään hälinän läpi, mutta sain seurata hänen huulten liikkeiden mukana hulmuavia hiuksia hänen jutellessa kaverilleen, ja sain katsella hänen pieniä eleitään - miten hän kosketteli välillä nenänpieltään pikkusormellaan. Harmi, että minulla oli kerrankin työkaverin kanssa mielenkiintoinen keskustelu, ja se vaati oikeutetusti osan huomiostani. Toisekseen joku halvatun gigolo änkesi istumaan kuin tahallaan peittäen SK:n niin, että näin hänestä ainoastaan kädet, joissa ei muuten näkynyt sormuksiakaan missään - eli hän ei ole vielä kihloissa tai naimisissa poika- tai tyttöystävänsä kanssa.<br /><br />Likaisen lisäksi olo on vähän tyhmä. On selvää, että olen kiinnostunut ainoastaan ulkokuoresta ja sen luomaan illuusioon SK:n persoonasta, eikä minulla ole keinoja tutustua häneen edes kaverina, ellei sitten kerrankin osu kohdalle se lottovoitto, joka on jo melkein kaikkien muiden ihmisten kohdalle osunut. Ja vaikka se osuisikin kohdalle, niin illuusiot karisevat, sain häneltä välittömän hylkytuomion pilkkanauruineen tai en.<br /><br />P.S. Ai niin, pitäisikö tähän keksiä vielä jotain positiivistakin... Hieman on edistys kaikilla sektoreilla ollut hiljaista. Itsensä rakentaminen on tietenkin hidasta touhua, eikä siitä aina riitä blogimerkinnäksi asti kirjoitettavaa, pelkään.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-49754707027157254792009-06-19T22:06:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.495+03:00MittumaariMuuttuakseni normaaliksi yhteisön jäseneksi ja poikaystäväkelpoiseksi materiaaliksi päättelin, että minun on ihan ensin opeteltava menemään ihmisten luo. Siis käymään erilaisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa tai edes baareissa ja juhliksi naamioiduissa ryyppäämistekosyissä. Niin tein tänään, oikein juhannuksen kunniaksi. Taisi ollakin ensimmäinen juhannus koskaan kun lähden johonkin.<br /><br />Pidän voittona siis sitä, että ylipäätään sain kammettua itseni ulos. Olin varautunut siihen, että juon vain pari olutta ja siinä se. Itse asiassa niin kävikin, olenhan jo nyt kotona. En saanut varata koko isoa pöytää itselleni, joten seuraani lyöttäytyi suomalais-venäläinen seurue. He olivat minua seurallisempia, ja yllyin itsekin naureskelemaan hieman sarkastisin sanakääntein suomalaiselle kesälle (en ihan totta muista yhtään aikuisiän juhannusta, että olisi ollut lämmintä ja poutaista. Se tosin voi johtua siitä, ettei juhannuksissani ole ollut mitään muistamista).<br /><br />Jossain vaiheessa yksi seurueen suomalaisista miehistä esitti seuraavaa:<br /><br />- että olen liian totinen (ulkonäöltäni, näin ymmärsin) ja minun pitäisi rentoutua,<br />- että työskentelen luultavasti tietokonealalla (erittäin hyvä arvaus, vaikkakin hieman sivuun meni) ja<br />- että puhun kirjakieltä.<br /><br />Kielenkäytöstäni voi kai olla useampaa mieltä. Henkilökohtaisesti pidän siitä, vaikkakin puhun liian vähän (yksi seurueen venäläisnaisista hieman motkotti jossain vaiheessa, kun tajusi läsnäoloni, etten sanaakaan sano). Mutta onko se kuitenkin jotain, mistä pitäisi opetella pois? Pitäisikö opetella jotain maantieteellistä murretta, vai paikallista slangimongerrusta vai kenties jotain räppipuhetta?<br /><br />Arvaus työnkuvastani mietityttää. Kyseinen herra ei ollut lyhyen ajan sisällä ensimmäinen, joka arveli minun työskentelevän IT-alalla. Onkohan se kauhean negatiivinen piirre naisten mielestä? Luultavasti, mutta sille en osaa tehdä mitään, enkä ole varma, pitäisikö. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa kiinnittää vielä enemmän huomiota ulkonäkööni, mutten tiedä mitä voin sille tehdä, paitsi siirtää massa läskistä lihaksiin. Sekään ei ehkä auta arvauksiin ammatistani. Ja toisaalta, parempi joka tapauksessa että veikkaavat IT-alaa kuin todellista ammattiani. Sen epäseksikkäämmäksi ja tylsemmäksi ei mene.<br /><br />Totisuus kuitenkin huolettaa. Toisin kuin yllämainitut seikat, tämä aivan varmasti vaikuttaa siihen, miten naiset suhtautuvat minuun. Viestin olemuksellani ja ilmeilläni luultavasti täyttä tylsyyttä ja täydellistä huumorintajuttomuuttani. Olen aina täälläkin kirjoittanut, etten osaa hymyillä, ja tämä vahvistaa sen. Olin nimittäin kuitenkin mielestäni hyvällä tuulella, ja seuralaisteni jutut hymyilyttivät minua. Ilmeisesti ei siltä kuitenkaan näyttänyt. Olisiko plastiikkakirurgian paikka, vai mikä avuksi taikka neuvoksi?<br /><br />P.S. Tosiaan, paikalla oli lähinnä ikäluokaltaan minua vanhempia naisia, sekä äitejä. Oli siellä muutama yksin tai naiskavereidensa kanssa liikkeellä ollut nainenkin. Heistä voisi jopa olettaa, että he ehkä olivat sinkkuja - kuvittelen, että jääkiekkoilevat kuumakallet haluavat naistensa kanssa ryypiskelemään, samallahan voisi todistaa rakkauden hakkaamalla jonkun nörtin... Äh, siis siellä oli muutama nainen, sinkkuja mahdollisesti. En kuitenkaan uskaltanut mennä puhumaan, ja olivat vielä sen verran kauniitakin, etteivät kuitenkaan minunlaisistani perusta. Mutta tavoite ei tosiaan ollutkaan olla ekstrovertti, vaan ylipäätään käydä jossain.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-63545435221161904832009-06-18T15:48:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.508+03:00Vastaan, mutta kukaan ei tule vastaanEdelliseen merkintään tulleessa kommentissa muistutettiin, että minun pitäisi vastailla tyttöjen treffi-ilmoituksiin. Asia on tullut puheeksi oikeastaan vain erääseen merkintään kirjailemassani kommentissa, mutta minä <span style="font-style: italic;">olen</span>, uskokaa tai älkää, vastaillut tyttöjen ilmoituksiin! Tai ainakin yhteen ilmoitukseen. Treffipaikkojen tytöillä on rima jossain aivan muualla kuin minun tasolla, joten käytännössä sellaisia ilmoituksia, joihin minun kannattaa edes harkita vastaavani, on hyvin vähän. Yksi kuitenkin löytyi taannoin. Pidin huolen, ettei vastaukseni ollut liian pitkä, mutta että tulin sanoneeksi siinä jotain ja olleeni asiallinen mutta hauska. Pituudeltaan se oli ehkä minun kirjoittaman blogimerkinnän pituinen, ja siinä oli huomattavan paljon positiivisempi (mutta kuitenkin aavistuksen itseironinen) pohjavire kuin mihin tässä blogissa saa ikinä tottua.<br /><br />Odotin monta päivää, mutta hän ei sen vertaa vaivautunut että olisi lyhyesti vastannut "Kiitos vastauksestasi, mutta et ole sitä mitä etsin". No, pitihän arvata että niin käy, kun yrittää mukavanoloista, omanikäistä, aavistuksen nörtähtävää ja omiin silmiin kaunista naista itseäni 20 vuotta vanhemman, siilitukkaisen ja ketjussa polttavan örisevän sekakäyttäjän sijasta. Viikon odottelun jälkeen piilotin profiilini, kun moni tämän blogin lukija tuntui löytävän sen niin helposti, ja ajattelin varmuuden vuoksi hävetä. Voisi sen tietysti kai uudestaan tuoda esiin, ymmärtääkseni sille ei ole tapahtunut mitään, se ei vain näy missään.<br /><br />Ymmärrän kyllä Internetin olevan monilta ominaisuuksiltaan ylivoimainen seuranlöytämisareena - kavereita on löytynyt ja se yksi ainoa seurustelusuhteenikin - mutta jotenkin ehkä kuvittelen, että olisi mukavampaa löytää tyttöystävä netin ulkopuolelta maailmasta, jossa reagointi sanoihin olisi välitöntä, eikä tarvitsisi viikkokaupalla odotella, josko arvon neiti laskeutuisi tasolleni ja alentuisi lausumaan edes että <span style="font-style: italic;">ei</span>. Tietysti välitön palaute on tähänkin asti ollut yksi niistä syistä, miksi kynnykseni toimia on korkea.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-67122426877736520472009-06-16T16:41:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.510+03:00Nolauksen kutsuNähtävästi joka kerta, kun päätän, etten enää päivitä tätä blogin irvikuvaa, saan jotain aihetta tai jonkun aiheen luomaa intoa päivittää. Nyt on käynyt niin, että minut on taas kutsuttu jonnekin. Muuan naisihminen kutsui minut ja koko joukon muita juhlistamaan erästä tapahtumaa tässä lähiaikoina. Se tarkoittaa joukkokokoontumista jollain terassilla juomisen merkeissä. Säästääkseni meidät kaikki kommenttien kirjoittamisen ja lukemisen vaivalta sanottakoon, että vaikka piehtaroin näön vuoksi ehkän, ein ja ehdottoman ein välillä, olen päättänyt meneväni (aikovani mennä). Mutta vängätään nyt ensin vastaan.<br /><br />1. Kutsuja on puolituttu. Ei, vaan oikeastaan neljäsosatuttu. Suurin osa kutsutuista on minulle käytännössä vieraita. Kuten kaikki tiedämme, minä ja joukko vieraita on harvinaisen havainnollinen esimerkki kemioiden puutteesta, aineiden keskinäisestä reagoimattomuudesta. Luultavasti häviäisin paikalta taas kerran lyötynä miehenä, ei minusta taaskaan ollut olemaan ihminen toisille ihmisille.<br /><br />2. Koska kutsuja on neljäsosatuttu... Ei, vaan oikeastaan kahdeksasosatuttu, ei hän luultavasti ole tarkoittanut kutsua minua oikeasti, vaan näön vuoksi sen takia, että on joskus kuullut nimeni mainittavan, ja ehkä koska tunnen joitakin hänen tuntemiaan ihmisiä. Olen siis ei-toivottu vieras.<br /><br />3. Koska kutsuja on tarkemmin ajateltuna kuudestoistaosatuttu ja muut kolmaskymmenestoinenosatuttuja, pilaan muiden iltapäivän olemalla paikalla. Mitä minä siellä muka teen?<br /><br />Mutta en minä tiedä. Minut nyt kuitenkin on kaikesta huolimatta kutsuttu, ja muistan olleeni puhekontaktissakin kyseisen henkilön kanssa silloin tällöin. Hän on muodostamani käsitykseni mukaan ihan mukava ihminen. Olen myös selvästi puheväleissä muutaman muun kutsutun kanssa, joten ehkä tilaisuus ei ole niin kiusallinen.<span style="font-size:85%;"> Niin ja taannoin <a href="http://aaretontylsyys.blogspot.com/2009/04/salaisten-ihastusten-turmiollisuudesta.html">useasti</a> <a href="http://aaretontylsyys.blogspot.com/2009/03/paivan-epistola.html">mainittu</a> salainen kiinnostuksenkohde on kutsuttu myös. Äh.</span><br /><br />Kävin taannoin muuten baarissa. Ihan rohkeasti, yksin, viikonloppuiltana. En voi kuitenkaan tietää, millaisiin urotekoihin olisin pystynyt, ellei joku miespuolinen kapakoiden vakioasiakas olisi ängennyt seuraani alle 5 minuuttia sen jälkeen, kun saavuin baariin ja pysynyt siinä koko pirun illan käyden välillä vikittelemässä itseään 20 vuotta nuorempia naisia tuloksetta. Harmiton ja ihan hauska jeppehän se tietysti oli, mutta käytännössä koko ilta tuhlautui siihen. Kun pääsin siitä viimein eroon, oli jo melko myöhä, ikäiseni ihmiset olivat kai vaihtaneet jo Helsinkiin tai lähteneet muuten vain uusien partnereidensa kanssa tiehensä. Joku keski-ikäinen nainen, hänkin vähän sen oloinen että viinan kanssa on tehty jo pidempään tuttavuutta, kävi kuitenkin houkuttelemassa minua vielä toiseen baariin. Hänkin tosin mainitsi olevansa miehensä kanssa liikkeellä.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-702537442034250362009-06-10T20:17:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.511+03:00Hävennen suotta ennen uutta vuottaSain mätäneviin käsiini tieteellissävytteisen tekstin häpeästä. Ongelmistoni pelkistäminen häpeäksi ja sen johdannaisiksi tuskin tekee oikeutta millekään, mutta häpeä kyllä ihan selvästi on osa sitä. Häpeä omasta kehosta tulee ihan ensimmäisenä mieleen. Pidän loppujen lopuksi itsestäni kokonaisuutena sen verran, etten vaihtaisi itseäni johonkuhun toiseen, mutta ruumiini ei kyllä ole kovin monen puupennin väärti. Ehkä jos joskus pääsen visuaalisesta lihavuudesta eroon ja hankittua edes jotain lihaksilta näyttävää, niin asia voi helpottaa, mutta tuskin parantua koskaan. Naama on mitä on, enkä totisesti tiedä miten yhdistäisin sovinnaiset (lue: töihin ja "rivitaloa Espoosta" havittelevaan elämäntyyliin tarvittavat) ja silti sellaiset hiukset, jotka eivät peilistä katsottuna nolota niin kovasti, ja joista ensimmäinen mieleen tuleva sana on homo, sanan yläasteelle jääneessä merkityksessä.<br /><br />Mutta vähät ulkonäköseikoista. Pahempaa on pidättäytyvyyteni. Itse asiassa kyse on (ainakin merkittäviltä osin) häpeänestojärjestelmästä, joka estää minua tekemästä mitään tavallisuudestani (sijapääte on harkittu) poikkeavaa. En nyt tarkoita pelkkää naisten lähestymistä, vaan monia muihin ihmisiin ja huomatuksi tulemiseen liittyviä asioita - riskinottamista, siis <span style="font-style: italic;">elämistä</span>. Olisi ehkä hyvä pitää mielessä, että ihmiset vaikuttaisivat saattavansa itsensä hyvinkin usein tilaan, jota minä häpeäisin itsessäni, vaikka muiden tekemänä pahimmillanikin saattaisin pitää toiselle sattuneena harmillisena mutta täysin harmittomana tapauksena, eli tuntisin myötätuntoa. Häpeän harmittomia asioita itsessäni, ja sen lisäksi häpeän vielä varmuuden vuoksi asioita, joista en ole varma, häpeäisinkö vai en. Jos olen tänään sanonut jotain tyhmää työkaverille (olen), niin se palaa kummittelemaan. Itse asiassa olen alkanut jopa ikään kuin kouristelemaan jonkun typerän asian palautuessa mieleeni, ja se hieman huolettaa jo. Ikään kuin olisin itse kehittänyt itselleni jonkinlaisen fyysisen reaktion asioihin, joihin ei oikeastaan tarvitsisi reagoida millään tasolla.<br /><br />Mutta tämä nyt on taas vähän tällaista asioiden ja käsitteiden pyörittelyä, jollaista olen harrastanut jo vuosia ihan tarpeeksi. Toimintaa en ole harrastanut. Katsoin muuten sen neitsytkouludokumentin. Olen nähnyt sen aiemminkin. Ei se nyt edelleenkään <span style="font-style: italic;">pannut</span> oikein kuinkaan, vaikka mikäpä minä olen pannujen puolesta mitään sanomaan. Jotenkin ajatus seksikoulusta jossain Amsterdamissa tuntuu olevan niin todellisuudesta irrallaan - ei sellaista ole kuin kaiken maailman <span style="font-style: italic;">kohudokumenteissa</span>. Mitä informaatiota se meille muille kertoi? Että on olemassa 26-vuotiaita kokemattomia miehiä? Olipa uutinen. Olen jo joitakin päiviä tiennyt, että on jopa 27-vuotiaita melko kokemattomia miehiä. Ihan en kai voi sitä kokemattomimman viittaa itselleni omia - perintöprinssisijoja tyydyn vaan tavoittelemaan.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com9tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-76270221016726198602009-06-07T10:41:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.517+03:00Unen ja todellisuuden raja hämärtyyOlen vähän kriisissä tämän blogin kanssa - taas. Blogin teeman pitäisi olla poikaystäväkelpoiseksi ihmiseksi pyrkiminen, ja asian painotus pitäisi olla jotenkin positiivinen. Olen kuitenkin rajannut "normaalin elämäni" pois tästä. Vaikka pidänkin monia lukijoista vähintäänkin nettitovereina, houkuttelee aihepiiri puoleensa myös epäilyttävämpää sakkia, jolle en mielelläni kertoisi kaikkea kerrottavissa olevaa. Kaikki hyvä elämässäni kuitenkin on sellaista, joka ei liity tämän blogin teeman piiriin oikein mitenkään, joten joudun antamaan jonkin verran vinoutuneen kuvan siitä, mitä tämänkin nimimerkin takana lymyilevän ihmisen elämä oikeastaan on. Mutta sitähän se bloggaaminen ja kaikki muukin on. Annetaan vaikutelmia, joista toisten mieleen nousee muita vaikutelmia.<br /><br />Olisipa jotain toivoa antavaa kerrottavaa edes. Tänä viikonloppuna minulla oli hieman aihetta juhlaan, ja mietinkin eilen illalla, lähtisinkö ulos muutamalle oluelle. Kävin oikein suihkussa ja viiltelin parran irti. Paidatkin olivat puhtaita, mutta vielä kuivumassa ja ennen kaikkea silittämättömiä. Hain sitten pizzan, ja katsoin tieteissarjoja.<br /><br />Näin untakin. Voisin selittää siitä pitkät pätkät, mutta käyttäydyin siinä itselleni tyypillisellä tavalla. Tapasin siinä yhden ala-asteaikaisen kaverin, ja lähdimme jonnekin. Sitten seuraamme liittyi kaksi nuorta naista, ja minä ilmoitin siinä vaiheessa palaavani töiden ääreen. Jätin heidät katkerana siitä, että aina muilla on hauskaa. Myöhemmin toinen tytöistä, jonka nimen luulin olevan Vikla, mutta joka esittäytyi joksikin toiseksi, palasi luokseni, antoi minulle muovipussin, jossa oli nimeni, kondomipaketin ja liput SETA-järjestön bileisiin, jotka pidettäisiin lentokoneessa lennolla, jonka lähtöaika oli 19.58 ja laskeutumisaika 19.59. Nämä tavarat antaessaan hän sanoi, että "et tainnut odottaa tällaista". Sitten uni päättyi.<br /><br />Muuten omituisesta unesta löydän kyllä kohdan, jolla on vankka todellisuuspohja. Jätin seurueen, kun he olivat (ilmeisesti) menossa pitämään hauskaa. Minulla oli "töitä". Voisin kuvitella käyttäytyväni juuri näin elävässä elämässäkin. Ensin kiellän itseltäni sen hauskan, mistä toiset nauttivat, ja sitten olen katkera siitä. Kyseessä on nähdäkseni jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, etten osaa rentoutua ja pitää hauskaa muiden seurassa. Ehkä se johtuu juuri siitä, mistä edellisessä merkinnässä marisin. Turhan monta kertaa olen ollut sivustaseuraajana muiden hauskanpidossa ja tuntenut oloni ilonpilaajaksi, kun en ole osannut mennä mukaan. Siitä on sitten kehittynyt tapa, etten kovin herkästi mene mukaan mihinkään "hauskaan", etenkin jos asiaan kuuluu vieraat ihmiset. Asiaa ei helpota se, etten minä osaa kovin hyvin ottaa kontaktia näihin vieraisiin, joten jos olen kuitenkin ajautunut tällaiseen tilaisuuteen, niin yksin jään kyllä. Eivät muutkaan kovin hanakasti kontaktia ota, mikä voi ehkä johtua ulkoisista piirteistäni.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-55375476614258010992009-05-31T22:16:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.504+03:00Links, rechts, und wieder linksSaatan antaa yksittäistapauksille joskus liikaa painoarvoa, mutta välillä vakuutun syvästi siitä, että minulla ei ole mitään asiaa luonteeltaan sosiaalisiin vapaa-ajan tilaisuuksien, kuten tuttavien juhliin tai muihin illanviettoihin. Ei siksi, etteikö minua haluttaisi kutsua ja jopa vilpittömästi toivoa paikalle, ei - vaikka tietysti olisi houkuttelevaa ajatella että <span style="font-style: italic;">kohteliaisuudestahan he vaan</span>.<br /><br />Ongelma on siinä, että (melkein) joka kerta käy niin, että jään niissä sosiaalista kömpelöyttäni sivustaseuraajaksi. Keskustelu kulkee, mutta minä en pysty ottamaan siihen osaa. Aluksi ehkä siksi, ettei toistaiseksi ole mitään lisättävää toisten sanomisiin, mutta jossain vaiheessa tulen hirvittävän itsetietoiseksi siitä, että tässä sitä ollaan, hiljaa, käännellen päätä puhujan suuntaan kuin vaitonainen robotti äänen suuntaa jatkuvasti etsiskellen. Kun puhe taukoaa, pääni kääntyy johonkin muuhun äänenlähteeseen - stereoihin, televisioon, ikkunasta ulos. Silloin ollaan yleensä siinä vaiheessa, että kuvittelen olevani vain häiriöksi muille, ja alan etsimään syytä lähteä pois. Poistuminen on usein vaikeaa. Ei siksi, ettenkö pystyisi tekaisemaan jotain "<span style="font-style: italic;">minun onkin nyt aika lähteä</span>"-maneeria, mutta se pitäisi saada sanotuksi. Lausuminen ei ole vaikeaa, mutta inhoan sitä kun teen itsestäni numeron. Isommissa kokoontumisissa se on helppoa. Siellä ihmiset muodostavat pienempiä yksiköitä, ja siten on helpompi jäädä täysin ulkopuoliseksi ja siihen mikromaailmaan vaikuttamattomaksi tekijäksi, jolloin voin vain hiipiä hiljaa ulos, kuten olen joskus tehnytkin. Tällöin sätin itseäni hieman siitä, että saatoin rikkoa hyviä tapoja, mutta parempi niin kuin pakottaa ihmiset, suurin osa tuntemattomia, reagoimaan minun tekemisiini ja sanomisiini.<br /><br />Pienemmät kokoontumiset ovat vaikeampia, sillä vaikka olenkin vain kääntyilevä pää, olen silti osa lavastusta, ja ihmiset reagoivat kun kukkaruukku vastoin odotuksia liikahtaakin. Tällöin ei ole vaihtoehtoja, ja pienemmissä tilaisuuksia sitä yleensä myös tuntee läsnäolijat paremmin. On siis pakko nousta seisomaan ja ilmaista läsnäolonsa. Muiden huomio keskittyy, ja vaivihkainen liukeneminen käy mahdottomaksi.<br /><br />Näin ollen olen ajautunut harkitsemaan sitä vaihtoehtoa, että vastedes kieltäytyisin kaikista tilaisuuksista, joissa on vähintään kaksi osanottajaa minun lisäkseni. Tämäkään vaihtoehto ei kuitenkaan vaikuta oikein hyvältä. Introverttiä luonnettani tuskin käy kiistäminen, mutten koe sen olevan niin perustavaa laatua, ettenkö pitäisi ihmisten seurasta. En vain osaa edelleenkään toimia vaadittavalla minimitasolla, enkä ymmärrä, mitä voin tehdä. Kuvittelin aina, että viimeistään töihin meneminen olisi auttanut ongelmaan ja antanut minulle tarvittavaa harjoitusta toimia myös vapaa-ajallani, mutta ainoa hyöty töistä on ollut se, että osaan ottaa osaa keskusteluun <span style="font-style: italic;">työporukassa</span>.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-53056641378338721492009-05-31T15:11:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.500+03:00HelluntaiheilatHuomasin, että tänäänhän on helluntai. Koska minulla ei ole heilaa, ei tarvitse asialle tuhlata koko kesänä ajatustakaan. Se nettideittikään ei vaivautunut edes ei kiitoksen vertaa vastaamaan.<br /><br />Jotenkin kyllä voisi toiseksi katkerimmilla hetkillä ajatella, että sen helluntaita koskevan sananlaskun on keksinyt joku yt-väen edustaja, joka at-vihassaan yrittää sammuttaa kaiken toivon. Katkerimmilla hetkillä kaiken toivon menetys tietysti on iloinen asia.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-43991958389206550942009-05-28T23:38:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.492+03:00Kuoleman tanssiOlen muuten täysin vakuuttunut, että peruskouluikäisille suunnatut discot (niitä oli ainakin minun nuoruudessani) ovat monien tragedioiden ja katkeruuden sikiämiskoloja. Ei riitä, että tanssi on muutenkin kömpelön nörtin koetinkivistä julmin, mutta voi sitä näkyä, kun näkee ihastuksensa antautuvan hitaaseen tanssiin muiden kanssa. Siis näin tietysti, jos ehtii näkemään öyhöttäjien sakinhivutukselta mitään. Itse en tietenkään koskaan käynyt niissä, joten näkemykseni on Totuus, jota subjektiiviset kokemukset eivät ole päässeet hämärtämään.<br /><br />Silti aina välillä mietin, että pitäisikö vielä vanhalla iällä opetella sitä hilluntaa. Ehkä siitä olisi sitten keski-ikäisenä iloa, kun ei enää muuta toivoa ole. Pääsisihän siinä ikään kuin koskettamaan toista ihmistä ihan luvan kanssa. Tietysti Kohtalo pitää huolen siitä, että sen kerran kun uskaltaa mennä tansseihin, niin siellä on jostain kumman syystä tuntuvat miesenemmistö, ja kaikki muut vielä kokeneita keikareita.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com16tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-1862808476923801382009-05-25T20:00:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.483+03:00Melkein lankesin IILöysin toisenkin ilmoituksen, johon olisin voinut naisen asettamia reunaehtoja hieman laveasti tulkiten vastata. En tiedä, onko se nyt sitten sitä perusteellista vikaa minussa vai päivän kuntoa kun en pysty tekemään niin edes piruuttani.<br /><br />Tiedän tämän kuulostavan typerältä, mutta luulen tavallaan pelkääväni, että toinen vastaakin aidosti innostuneena. Pelkään tuottavani pettymyksen niin seuramiehenä kuin sängyssäkin. Seuramiehellä tarkoitan, etten jaksakaan kiinnostua toisesta joko alkuunkaan, tai sitten ajaudun jonkinlaiseen protosuhteeseen, kun en uskalla panna vastaankaan vaikka ei pohjimmiltaan kiinnostaisi.<br /><br />Välillä mietin, että selvisinköhän sittenkään koskaan siitä masennuksesta, josta olen välillä ajatellut, ettei alun alkaenkaan ollut. Vaikka epäilemättä aallonpohja on jo kaukana takana, siitä saattoi jäädä jonkinlainen (pysyvä?) vamma. Stressin piikkiinkin voisin laittaa kaiken - töissä kieltämättä on juuri nyt vähän stressaavaa - mutta luulisi senkin häviävän ennemmin tai myöhemmin. Nyt tuntuu kuin olisi jonkinlainen krooninen stressi päällä ilman mitään helposti keksittävää syytä. Saattaa olla huonot yöunetkin, en minä tiedä.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-29834781426667271122009-05-24T18:57:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.488+03:00Melkein lankesin1. Kävin tänään ulkona. Pelkkiä pariskuntia liikkeellä muutaman yksin liikkuneen miehen lisäksi. Kävin jopa oluella terassilla. Siellä oli joku nelikymppisempi nainen, jonka kuvittelin katsoneenkin minuun, mutta ainahan sitä voi haaveilla huomiosta. Joka tapauksessa olisin ollut hänelle pikkuveli, lilliputtikääpiö ja niin edelleen.<br /><br />2. Melkein, MELKEIN vastasin yhden ikäiseni naisen treffi-ilmoitukseen. Kuva vaikutti hyvältä, tupakoimattomuus vaikutti hyvältä kuten melkein kaikki muutkin ilmoituksessa mainittu informaatio. Ja kun olisi asunut täällä, hänet olisi voinut tavatakin varmaan. Onneksi huomasin, että hän halusi ruumiinrakenteeltaan hoikkaa, urheilullista tai normaalia, vaikka sinänsä pituus- ja painorajat osuivat kohdalleni (eli ne olivat tyyliin 50-300 cm ja 30-300 kg). Se siitä. Olisihan se ollutkin hulluttelua. Voin harkita sitten uudestaan kun olen Herkules-kunnossa kahdenkymmenen vuoden askeesin ja pakkomielteisen kehonrakennuksen jälkeen.<br /><br />Päivän saldo:<br /><br />+ Kävin ulkona, ihmisten joukossa. Päästin sanojanikin suusta, tosin muiden aloitteista (paitsi sen oluen ostaessani).Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-559071563160507362009-05-23T09:11:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.505+03:00Seuran löytämisen edellytyksistäUskokaa tai älkää, mutta olin tänäänkin suunnitellut lähteväni ulos. Mutta kun siellä nyt sataa vettä, niin taitaa tulla nyhjötyspäivä. DVD-kanavalta tulee onneksi hyvää ohjelmaa. Toisaalta pitäisi käyttää tilaisuus hyväksi, ja siivota asunto, taas. Olen joskus kauhistellut ajatusta, että mitä jos joku miellyttävä nainen joutuisi joskus tilapäiseen mielenhäiriöön ja kävisi niin, että hän olisi tulossa luokseni, ja täällä odottaisi poikamieskuntoinen sikolätti?<br /><br />Melkein voisi tuonne "tehtäväpalkkiin" (jossa olevaa toista tehtävää en ole kovin kärkkäästi pyrkinyt täyttämään - jotenkin se aina unohtuu, jos tulee pieninkin tilaisuus) lisätä jatkuvana tehtävänä asunnon ylläpito. Toisaalta likainen ja paskainen asunto lisää sen todennäköisyyttä, että joku haluaa tulla luokseni. Jos asunto on puhdas, olen tehnyt tietoista työtä sen eteen, että nainen viihtyisi luonani, mutta tällainen etukäteinen ajatus varmasti pilaa kaikki mahdollisuudet. Kyse on luullakseni samasta kuin siinä, että jos ulos lähtiessäni ajattelen edes vahingossa, että saattaisinhan löytää ulkoa tyttöystävän, niin en varmasti löydä yhtään ketään.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-74849633179087149532009-05-22T17:48:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.514+03:00Lihakset ovat kipeinä. Minussa ei edelleenkään näy juurikaan ulkonäöllisiä muutoksia, mutta saliöyhötyksen jälkeen saunassa olin havaitsevinani, että käsivarteni ovat hieman paksummat, ja näen selvästi lihaksen paisuvan, kun jännitän sitä. En tiedä, onko näin ollut aiemminkin. Joka tapauksessa, olen lisännyt tuntuvasti painoja, ja tehnyt itseasiassa vähän pidempiä salivuoroja, eli lisännyt liikkeitä.<br /><br />Sosiaalista harjoitusta en ole saanut. Pystyn esiintymään suvereenisti ja melkein jännittämättä (stressi on toinen asia) puhumaan asioista muille ihmisille, mutta vapaa-ajan jutustelua en ole päässyt harjoittelemaan, enkä sitä edelleenkään osaa. Kaikki vapaa-ajan tekemiseni on edelleenkin luonteeltaan epäsosiaalista, ja en tiedä, mitä voisin tehdä sellaista, että pääsisin<br />Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-39019561054106871402009-05-18T21:33:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.491+03:00Anagrammi, josta selviää merkintään sijoitettu vihjausTörmäsin sattumalta erään suomalaisen naisartistin musiikkivideoon Youtubessa, ja olin jo tohkeissani linkata sen tänne esitellen siten näkemystäni unelmatyttöystäväni (eli mielikuvitusolennon) ulkonäöstä. Mutta en tee sitä. Tärkein syy on se, että meidän on tyytyminen <a href="http://www.openspace-art.com/Photos/eddy13.jpg">tasoisiimme</a> siinä missä muilla on tietenkin lupa havitella itseään parempaa seuraa. Toiseksi tärkein syy on siinä, että minulla on yksi omituinen tapa. Tai siis koko joukko omituisia tapoja, mutta yksi niistä on se, että pelkään usein ihastusten kohteitteni näyttävän tuttavien tyttöystäviltä, jolloin ihastuminen tällaiseen naiseen on synti, avoin sodanjulistus tuttavaa vastaan ja sen myöntäminen, että olenkin salaa himoinnut lähimmäiseni naista, oli se totta tai ei (yleensä ei, mutta se johtuu siitä, etten vain pysty himoitsemaan toisen naista tietentahtoen - he ovat minulla suoraan "vaan kavereita"-kategoriassa).<br /><br />Ja tietysti sitten on se, etten ole edelleenkään vakuuttunut henkilökohtaisten ulkonäköihanteiden relevanttiudesta. Olen sanonut kaiken tämän aiemminkin, että vaikka ulkonäöllä on muiden seikkojen ohella myös väliä, niin havaittu ulkonäkö riippuu muustakin kuin pelkistä objektiivisesti eriteltävistä tuntomerkeistä, ja että mieltymykset eivät ole staattisia. Ennen kaikkea luulen, että jos näytän teille esimerkin ihanteesta, ette te enkä minäkään tajua, mikä kuvasta tekee minulle viehättävän. Luultavimmin se on jokin tiedostamaton piirre, joka saa minut viikon päästä pitämään jotakuta toista, aivan toisennäköistä kuvaa ultrasöpönä. Ihannekuvan informaatioarvo olisi siis nolla. Lisäksi, vaikka en blogin kautta suurin surminkaan yritä mitään seuraa hakea, joku saattaisi turhaan kuitenkin luulla kuvaa katseltuaan, ettei hän täytä edes minun "vaatimuksiani", vaikka hänessä saattaisi olla juuri se oleellinen piirre.<br /><br />Päivän saldo:<br /><br />+ Sain hyvää sosialisointiharjoitusta myös sikäli, että onnistuin tekemään impulsiivisen, mutta harmittoman sosiaalisuutta lisänneen ratkaisun arki-iltapäivän vietosta.<br /><br />- Ruokavalioni jatkaa erittäin huonolla linjalla huonon viikonlopun jälkeen.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-34140371671014654712009-05-16T16:16:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.489+03:00Aktiivisesti tekemättä mitäänKoko päivä meni pääkaupungissa. Kävin jopa niillä olutfestivaaleilla, ja nauratin siellä naista (tosin asiakaspalvelijan ominaisuudessa ollutta, siis työnsä ja vain sen vuoksi myönteisesti reagoinutta). Olen siis ollut tekemättä mitään, joten en ruikuta. Muutoin täysin ennalta-arvattavasti 95 % naisista oli siellä poikaystäviensä kanssa, ja jäljelle jääneestä 5 %:sta 95 % oli taas täysin minun ikäryhmäni ulkopuolella, eli käytännössä reilusti yli 40-vuotiaita. Yksi tyttöporukka siellä kyllä oli, johon kuuluneista yksi sai aikaan biologisen reaktion, mutta tietenkään en tehnyt mitään. Syyt: 1) tyttöporukka, 2) tytöt näyttivät toisaalta, etenkin ryhmänä, kuuluvan <span style="font-style: italic;">vaihtoehtoväkeen</span>, jolloin ei tavalliselta näyttävän nörtin ole lupa edes harkita lähestymistä. Joten se siitä. Paikalliset juomat olivat kyllä hyviä.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com7tag:blogger.com,1999:blog-7223938173291954147.post-5137702707396502922009-05-14T21:42:00.000+03:002012-05-24T16:49:38.497+03:00RuikutusPahoittelen edellistä merkintää. Hetkittäin iskee jonkinlainen tarve suoltaa sellaista tekstiä, vaikka faktathan ovat kaikille, myös minulle, selvät. Viittaan siis ensisijaisesti yritteliäisyyteeni, joka on varmasti suurin syy ikisinkun elämääni. Se vaikuttaa suoraan todennäköisyyksiin, siinä missä muiden tekijöiden, kuten nyt vaikka ulkoisten piirteitteni, vaikutus ei ole yksikäsitteisesti määrättävissä korkeintaan kuin joinain tilastollisina tunnuslukuina.<br /><br />Edelleenkään mitään muuta edistystä ei ole tapahtunut. Viikonloppu on tietysti pian taas edessä ja mietin, pitäisikö tällöin tehdä jotain. En tarkoita edellisessä merkinnässä mainitsemaani öyhöväen tavoille alkamista, siis yritteliäisyyden suoraa lisäämistä, mutta ehkä pitäisi keksiä jotain, siis mennä jonnekin tekemään jotain muuta kuin teen tavallisesti viikonloppuisin. En vain keksi mitään muuta järkevää kuin rakkaan harrastustoiminnan elvyttäminen esimerkiksi tutustumalla Leppävaaran ja Helsingin väliseen kaupunkirataan kävellen, eikä aina vain A-junalla. Toinen, mikä tulee mieleen, olisi tutustua viimeinkin joihinkin Helsingin turistirysiin, kuten nyt vaikka eläinpuistoon tai Suomen linnaan, mutta ne kuuluvat ehkä ennemmin varsinaisen kesälomani ohjelmaan sitten myöhemmin.<br /><br />Ennustan siis, etten tule poistumaan kovin monen kilometrin päähän asunnoltani, eivätkä todennäköisyydet saada edes kaikki-voittaa -arvalla saatavaa palkintoa lottovoitosta puhumattakaan, mikä muille ihmisille on todistusaineiston perusteella sitä jokapäiväistä kauraa.<br /><br />Päivän saldo:<br /><br />+ viikon kolmas kuntosalikäynti, ja yllättäen motivaatiota riittäisi näillä näkymin huomisellekin.<br /><br />- tein mokan, joka saattaa vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiini työpaikallani. En taas tiedä, mitä ajattelin. Pitäisi miettiä aina kaksi kertaa, mikä on tärkeämpää: elämien sotkeminen työasioilla vai ihmisten huomiointi muinakin kuin kollegoina. Saatan kyllä taas liioitella mielessäni.<br /><br />- minulla oli mielessä jotain varsinaista asiaakin tänne suollettavaksi, mutta nyt ei muistu mieleen, ja on kuitenkin pakko häivyttää edellinen merkintä kirjoittamalla jotain.Lord B.http://www.blogger.com/profile/04819838326036850168noreply@blogger.com8