perjantai 19. kesäkuuta 2009

Mittumaari

Muuttuakseni normaaliksi yhteisön jäseneksi ja poikaystäväkelpoiseksi materiaaliksi päättelin, että minun on ihan ensin opeteltava menemään ihmisten luo. Siis käymään erilaisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa tai edes baareissa ja juhliksi naamioiduissa ryyppäämistekosyissä. Niin tein tänään, oikein juhannuksen kunniaksi. Taisi ollakin ensimmäinen juhannus koskaan kun lähden johonkin.

Pidän voittona siis sitä, että ylipäätään sain kammettua itseni ulos. Olin varautunut siihen, että juon vain pari olutta ja siinä se. Itse asiassa niin kävikin, olenhan jo nyt kotona. En saanut varata koko isoa pöytää itselleni, joten seuraani lyöttäytyi suomalais-venäläinen seurue. He olivat minua seurallisempia, ja yllyin itsekin naureskelemaan hieman sarkastisin sanakääntein suomalaiselle kesälle (en ihan totta muista yhtään aikuisiän juhannusta, että olisi ollut lämmintä ja poutaista. Se tosin voi johtua siitä, ettei juhannuksissani ole ollut mitään muistamista).

Jossain vaiheessa yksi seurueen suomalaisista miehistä esitti seuraavaa:

- että olen liian totinen (ulkonäöltäni, näin ymmärsin) ja minun pitäisi rentoutua,
- että työskentelen luultavasti tietokonealalla (erittäin hyvä arvaus, vaikkakin hieman sivuun meni) ja
- että puhun kirjakieltä.

Kielenkäytöstäni voi kai olla useampaa mieltä. Henkilökohtaisesti pidän siitä, vaikkakin puhun liian vähän (yksi seurueen venäläisnaisista hieman motkotti jossain vaiheessa, kun tajusi läsnäoloni, etten sanaakaan sano). Mutta onko se kuitenkin jotain, mistä pitäisi opetella pois? Pitäisikö opetella jotain maantieteellistä murretta, vai paikallista slangimongerrusta vai kenties jotain räppipuhetta?

Arvaus työnkuvastani mietityttää. Kyseinen herra ei ollut lyhyen ajan sisällä ensimmäinen, joka arveli minun työskentelevän IT-alalla. Onkohan se kauhean negatiivinen piirre naisten mielestä? Luultavasti, mutta sille en osaa tehdä mitään, enkä ole varma, pitäisikö. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa kiinnittää vielä enemmän huomiota ulkonäkööni, mutten tiedä mitä voin sille tehdä, paitsi siirtää massa läskistä lihaksiin. Sekään ei ehkä auta arvauksiin ammatistani. Ja toisaalta, parempi joka tapauksessa että veikkaavat IT-alaa kuin todellista ammattiani. Sen epäseksikkäämmäksi ja tylsemmäksi ei mene.

Totisuus kuitenkin huolettaa. Toisin kuin yllämainitut seikat, tämä aivan varmasti vaikuttaa siihen, miten naiset suhtautuvat minuun. Viestin olemuksellani ja ilmeilläni luultavasti täyttä tylsyyttä ja täydellistä huumorintajuttomuuttani. Olen aina täälläkin kirjoittanut, etten osaa hymyillä, ja tämä vahvistaa sen. Olin nimittäin kuitenkin mielestäni hyvällä tuulella, ja seuralaisteni jutut hymyilyttivät minua. Ilmeisesti ei siltä kuitenkaan näyttänyt. Olisiko plastiikkakirurgian paikka, vai mikä avuksi taikka neuvoksi?

P.S. Tosiaan, paikalla oli lähinnä ikäluokaltaan minua vanhempia naisia, sekä äitejä. Oli siellä muutama yksin tai naiskavereidensa kanssa liikkeellä ollut nainenkin. Heistä voisi jopa olettaa, että he ehkä olivat sinkkuja - kuvittelen, että jääkiekkoilevat kuumakallet haluavat naistensa kanssa ryypiskelemään, samallahan voisi todistaa rakkauden hakkaamalla jonkun nörtin... Äh, siis siellä oli muutama nainen, sinkkuja mahdollisesti. En kuitenkaan uskaltanut mennä puhumaan, ja olivat vielä sen verran kauniitakin, etteivät kuitenkaan minunlaisistani perusta. Mutta tavoite ei tosiaan ollutkaan olla ekstrovertti, vaan ylipäätään käydä jossain.

7 kommenttia:

http mistress kirjoitti...

Totisuus asia joka iskee hyvin harvaan naiseen. Äänen nauraminen, hymyily ja vitsailu on asia, joka tekee persoonan paljon mielyttäväksi ja puoleensavetäväksi kunhan ei vedä ylitse. Totisuudestakin voi opetella pois kuten allekirjoittanut. Jos on mukavaa, hymyile. Jos on hauskaa, naura. Vaikka se tulisi aluksi vähän jälkiajatuksena. On hyvä jos osaa hillitä negatiivisiä eleitä, mutta positiiviset eleet ja asiat tulee jakaa muiden kanssa.

Lisäksi itse ainakin tarkkailen juhlissa kaikkia osallistujia mikäli joukko on pienehkö ja jos joku on hiljaa, hymyilee hyvin vähän eikä naura on ensimmäinen oletukseni se, että hänellä ei ole hauskaa eikä hän oikeasti halua olla paikalla.

Punainen Nörtti kirjoitti...

Kirjakielen suurin etu on se, et jos haluu ilmasta monimutkasen ajatuksen, kirjakielestä yleensä löytyy rakenteita, joilla sevvoi ilmasta tarkasti. Puhekielen lauserakenteet on sen verran köyhempiä, että se rajottaa sitä mitä voi sanoa.

Silloin tällöin mä keksin puhekielisen tavan ilmasta jonkun monimutkasen ajatuksen, ja semmosen käyttäminen tuntuu tosi hienolta kun saa esitettyä asian helposti ymmärrettävällä tavalla.

Eli jos sä haluut muuttaa sun kieltä, sun varmaan kannattaa kuunnella, kun ihmiset puhuu puhekieltä ja poimia sieltä semmosia tapoja ilmasta asioita, joille sä luulet sulla olevan käyttöä. Ja toi poimiminen koskee sanoja kans.

Semmoset murteellisuudet, jotka on vaan pientä morfologista säätämistä on tietysti edellisen kannalta epäolennaisia, ja mun on vaikee kuvitella, että niitä ois mitään tolkkua tietosesti opetella. Niitä kummiski omaksuu automaattisesti kun puhuu niitä käyttävien ihmisten kanssa.

Punainen Nörtti kirjoitti...

Tai sit sä voisit alkaa puhuu niinku Iso-Pebe

Chi kirjoitti...

Oot vaan oma ittes, ei pidä liikoja miettiä, mitä muut sinusta ajattelevat. Pukeutumiseen kannattaa kyllä ehkä hieman satsata.

Hmm jos haluu kivoja miesten vaatteita, niin esimerkiksi Jack & Jonesilla on ihan kivoja; ei liian nuorisovaatetta, mutta ei myöskää liian setämäistäkään Dressmannin tyyliin. Jotain sellasta rentoa ja kivannäköstä. Myös H&M:llä on ihan kivoja miesten vaatteita.. Pääasia on, että ite viihtyy, niin se näkyy myös ulospäin. Tärkeintä, että on siisti. Ja niin, ei kannata ostaa liian lyhyitä farkkuja eikä nostaa housuja muutenkaan liian ylös... Se on aika karmeen näköstä. O_o

Jos mä saisin stailata jonkun miehen kesäseen lookkiin, niin kehottaisin laittaan jonkun luonnonvalkosen, pellavaisen kauluspaitamaisen tai vaarinpaitamaisen paidan, joka saakin olla vähän rytyssä. Siihen sitten khakin tai beessin väriset housut ja sitten mustat flipflop-sandaalit. Niin ja vähän päivettynyt iho ja yhden päivän parransänki. Ei olis kyllä ollenkaan paha. ;> Voi tosin olla, että miesten mielestä ne flipflop-sandaalit on hiukan liian metroseksuaalit, mutta kyllä ne miehellekin sopivat. Jotenkin ainakin mun silmää miellyttävät miehellä sellaset luonnonläheiset, valkosen, harmaan ja ruskean eri värisävyt ja luonnon materiaalit (puuvilla, pellava, villa...). Kaikenlaiset neuleet ovat myös miehillä kivoja. Sellasta yksinkertasta ja ihan siistiä, mutta kuitenkin älyttömän rentoa. Hitsi, kun aika harvat miehet osaavat pukeutua sillä tavalla! :D Sitä paitsi sellaiset vaatteet ovat älyttömän iättömiä, eivätkä ne mene muodista tuosta vain.

Ja tosiaan hymyilevää ihmistä on aina helpompi lähestyä...

Ipo kirjoitti...

Mun mielestä vakava ilme ei ole haitta, eikä myöskään mielen vakavuus. (Mutta mä olenkin miesten mielestä aivan liian vakava, eli epäkiinnostava nainen ja siten turhanpäiväinen ihminen ottamaan kantaa mihinkään ihmisten väliseen.)

"Miks sä et hymyile?", kysymys on ehkä maailman ärsyttävin. Mm. tuota kysymystä välttääkseni lakkasin käymästä baareissa.

Lord B. kirjoitti...

Ongelma siis on se, etten osaa hymyillä. Osaan olla totinen, tai irvistää jotenkin kummasti. Muuten tarvitsen jonkun syyn, joka laukaisee spontaanin hymyn. Käytännössä siis jonkun täytyy kertoa jotain hauskaa. Voin tietysti huvittaa itseäni, mutta se vasta omituinen näky onkin.

Käytännössä siis päädytään jälleen siihen, että yksin ei saa kulkea. Pitää kulkea vain porukoissa tai toivoa kovasti, että vastaan tulee Ipon kaltainen, jonka mielestä kestohymy ei ole oleellinen seikka.

Tarkoitukseni ei ole tietenkään vähätellä hymyilyä - en minäkään viihtyisi täyden tosikon seurassa.

Chi, aina kun käyn rätti... vaatekaupoissa, niin ei niistä ei löydy minunkokoiselle mitään :-/ Tai jos löytyy, niin ne vaikuttavat sitten minun silmiin vähän epäilyttäviltä. Sanalla sanoen en pidä alkuunkaan vaateostoksilla käynneistä - olen silti välillä käynyt. Kuvittelen H&M:n olevan joku nuorten naisten kauppa, Jack & Jonesilla en ole käynyt. KappAhlista ja Riveristä olen joskus löytänyt jotain.

Ipo kirjoitti...

Niin, mulla on sama "vika" eli en hymyile kuin syystä.

Jos esim. humalainen tampio tulee sössöttämään mulle jotain (tyypillinen tilanne baarissa), en VARSINKAAN hymyile. Miksi hymyilisin? Ellen korkeintaan ivallisesti...

Noista mainituista vaatekaupoista Jack & Jones on ehdottomasti paras. Tosin mun kaltaiselle naiselle vaatteet ei merkkaa mitään. (Tai no jaa; en mielelläni tutustu pukua vapaa-ajallaan käyttäviin miehiin.)