torstai 25. kesäkuuta 2009

From a View to a Nil

Olo on vähän likainen - pääsin tilanteeseen, jossa pystyin katselemaan salaista kiinnostuksenkohdettani, tai hänen sivuprofiiliaan. En kuullut hänen ääntään hälinän läpi, mutta sain seurata hänen huulten liikkeiden mukana hulmuavia hiuksia hänen jutellessa kaverilleen, ja sain katsella hänen pieniä eleitään - miten hän kosketteli välillä nenänpieltään pikkusormellaan. Harmi, että minulla oli kerrankin työkaverin kanssa mielenkiintoinen keskustelu, ja se vaati oikeutetusti osan huomiostani. Toisekseen joku halvatun gigolo änkesi istumaan kuin tahallaan peittäen SK:n niin, että näin hänestä ainoastaan kädet, joissa ei muuten näkynyt sormuksiakaan missään - eli hän ei ole vielä kihloissa tai naimisissa poika- tai tyttöystävänsä kanssa.

Likaisen lisäksi olo on vähän tyhmä. On selvää, että olen kiinnostunut ainoastaan ulkokuoresta ja sen luomaan illuusioon SK:n persoonasta, eikä minulla ole keinoja tutustua häneen edes kaverina, ellei sitten kerrankin osu kohdalle se lottovoitto, joka on jo melkein kaikkien muiden ihmisten kohdalle osunut. Ja vaikka se osuisikin kohdalle, niin illuusiot karisevat, sain häneltä välittömän hylkytuomion pilkkanauruineen tai en.

P.S. Ai niin, pitäisikö tähän keksiä vielä jotain positiivistakin... Hieman on edistys kaikilla sektoreilla ollut hiljaista. Itsensä rakentaminen on tietenkin hidasta touhua, eikä siitä aina riitä blogimerkinnäksi asti kirjoitettavaa, pelkään.

6 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

hei tehtävä kutsuu - lord b. oletko valmis? (lähesty jne.) Sk on ilmiselvästi kohde, harjoittele ensin vaikka muiden viehkeiden neitojen kanssa, jos et heti uskalla lähestyä sk:ta. Älä odotteele kuitenkaan liian pitkään. t. simppa

Pälli kirjoitti...

Voi sinä.

Se on luonnonlaki, että ihastuksessa on illuusiota. Mutta voi siinä olla tottakin. Ja kun illuusio karisee, ei sen kaiken uuden tarvitse olla ikävää, tai semmoista, ettet pitäisi siitä, tai ettet kestäisi sitä. Ja kuinka voisit ihastua muuhun kuin ulkomuotoon, kun et tunne ihmistä? Sekin on ihan normaalia ja ok. Miksi naiset vaalisivat kauneuttaan, elleivät ilahduttaakseen itseään ja muita? Sehän on suorastaan kiitosta (usein suurelle) vaivannäölle, että joku pitää naisen ulkomuotoa miellyttävänä.

Omaan puolisoonkin voi muuten ihastua ja rakastua... <3

Ja miksi sinulla on likainen olo? Saahan miellyttävää ihmistä katsoa. Enkä mitenkään pysty uskomaan, että katseesi olisi ollut loukkaava. Varmasti päinvastoin.

Loukkaava katse olisi se, joka haluaisi käyttää toista vain oman nautintonsa välineenä ja heittää sitten pois, persoonasta välittämättä. Ihastus ei koskaan sellaista ole. Miksi muuten huolisit siitä, että hänestä ehkä löytyy ikäviäkin puolia, tai että hänestä luomasi kuva on illuusio?

On hämmentävää, mutta ihanalla tavalla hämmentävää, jos joku katsoo ihastuneesti. Silloin tuntee itsensä kauniiksi. :)

Lord B. kirjoitti...

En ole kyllä ihan varma, onko SK järkevä lähestymisenkohde. Siinä on tiettyjä ylimääräisiä ongelmia.

Tuntuu lisäksi jotenkin väärältä tämä tuntemattomiin ulkonäön perusteella ihastuminen. Tai siis ei tässä tietenkään ihastumisesta ole kyse. Pelkkää harmitonta mielenkiintoa, ei muuta, mutta silti. Tuntuu, että muut eivät ihastu koskaan, seurustelukumppanit ja aviopuolisot vain kävelet elämään ja he pääsevät suoraan etäihastuksesta vakavastiotettavaan suhteenvirittelyvaiheeseen.

Panu kirjoitti...

Tuntuu, että muut eivät ihastu koskaan, seurustelukumppanit ja aviopuolisot vain kävelet elämään ja he pääsevät suoraan etäihastuksesta vakavastiotettavaan suhteenvirittelyvaiheeseen.

Miten kipeän tuttua.

Anonymous kirjoitti...

Hei, sama vanha simppa taas häiritsee! toivottavasti et kyllästy kun ehdottelen kaikenlaista aktiivisuutta.

Voisitko ajatella, että kävelisit SK:n elämään? Näkisin, että jos hyväksyt ajatuksen, olisi se jo ensimmäinen askel kohti tekoa. Jos taas jo ajatuksenakin se tuntuu mahdottomalta, niin ei se sitten varmaan tule onnistumaan ts. et pysty tekemään aloitetta. Mutta jos kuitenkin hyväksyt ajatuksen, johtaa se ennenpitkää myös toteutukseen, toivon niin?

Toinen asia tuosta edistyksestä: painotehtävää ajatellen, onko mahdollista aloittaa / lisätä hyötyliikuntaa? ts työmatkoja tms kävellen - polkupyörällä?
t. simppa

Lord B. kirjoitti...

En tiedä, miten voin kävellä jonnekin, mihin minua ei ole kutsuttu. Asiassa on joitain moraalisia ulottuvuuksia, jotka on syytä ottaa huomioon ennen kuin menee hyväksymään moisia ajatuksia.

Kuljen työmatkani jo polkupyörällä. En talvisin, mutta muuten. Yhtäkkiä ei tule mieleeni tapaa, jolla lisäisin sitä. Omaa autoahan minulla ei edes ole, ja bussia tarvitsen yleensä silloin, kun pyörällä matkoihin menisi vähintään puolitoista tuntia eestaas.