tiistai 12. toukokuuta 2009

Vienti

Lyödään hetkeksi vähän perinteisempi vaihde silmään. Panun blogissa oli seuraavanlainen kommentti. Olen nähnyt ihan vastaavia kymmenittäin, ellei sadoittain, mutta nostetaan nyt tämä.

"Siinä vaiheessa kun päästään aikuisuuteen, nörttimiehillä on kyllä hyvinkin vientiä. Minä ainakin viihdyn nörttimiesten seurassa, seurustelen sellaisen kanssa, ja exänikin oli nörtti. Valtaosa tuntemistani nörttimiehistä on parisuhteessa, ihan hyvännäköisten ja täyspäisten naisten kanssa vieläpä. Star trek -fanitus, rooli- ja tietokonepelit, kirjallisuus, pienoismallien kokoaminen ym. nörttiharrastukset ovat tuntemieni naisten keskuudessa paljon toivotumpia harrastuksia miehelle kuin vaikkapa moottoripyöräily, auton rassaaminen tai penkkiurheilu."

En ole koskaan oikein päässyt itseni kanssa sopuun siitä, pitäisikö tällaisten kommenttien antaa minulle toivoa, vai katkeroittaa lopullisesti. Tavallaan voin yhtyä sen sanomaan: valtaosa minunkin tuntemistani nörttimiehistä on parisuhteessa. Tunnen tosin niin vähän ihmisiä, että ei voi niinku yleistää. Mutta jos tämä tosiaan on vallitseva asiantila, niin mitä helvettiä minä oikein teen sitten väärin? Ne minunkaan tuntemani nörttimiehet eivät ole pelastuneet sillä, että olisivat alkaneet öyhöväen tavoille, vaan jostain heillekin vain on siunaantunut tyttöystävät. Netistä siis kai. Sieltä en vain ole koskaan onnistunut löytämään yhtä poikkeusta lukuunottamatta kuin halveksuntaa ja sitten niitä, jotka eivät pidä ominaisuuksiani niin vastenmielisinä, etteivätkö voisi olla kavereita, muttei enempää.

Miten ne muut onnistuvat? Vai oliko se yksi mahdollisuuteni se, johon olisi pitänyt tarttua ja se, etten pystynyt kiinnostamaan tapailua pidempään, jonkinlainen tunnevamma, jollaisesta normaali nörttimies ei kärsi? Tämä nyt ei ainakaan helpota tunnelukkojen tiirikoinnissa.

4 kommenttia:

unienvanki kirjoitti...

Siis olettaen, että kuulun tuohon pieneen otokseesi huomautan, että olenhan minä paljon vittumaisempi tyyppi kuin sinä. En kuitenkaan ala spekuloimaan sillä, miten naisen harhainen mieli erehtyy tulkitsemaan öyhöttämisen vahvuudeksi. Sen spekulaation saa hoitaa joku muu.

Kuitenkin kehottaisin miettimään vähän tilastollista merkittävyyttä tässä nettitreffailussa. Oman tietysi täysin vääristyneen otokseni perusteella voisin arvioida seuraavaa:

Naisten netti-ilmoitukseen vastaaminen tuottaa tulosta prosentilla 0,0.

Oman treffi-ilmoituksen jättäminen tuottaa vastauksia noin odotusarvolla 1/2. Tosissaan lähetettyjä vastauksia, joissa keskustelu jatkuu vähintään kaksi viestiä, voisi tulla ehkä 1/3. Oman kokemukseni mukaan näistä on tavattavissa lähes kaikki, sitä vartenhan ne ovat vastanneet. Todennäköisesti kaikki myös kannattaa tavata, koska siitä oppii, vaikka etukäteen jo näkisi tilanteen toivottomuuden. Toivottomia näistä on ehkä puolet (ei tarvitse itse sitä sanoa, kyllä he pitävät huolen). Hyvänpäiväntutuiksi päätyy ehkä kaksi viidestä, ja jäljelle jäävästi kymmenyksestä on tyttöystäväpotentiaalia. Otokseni pohjalta siis noin yksi kolmestakymmenestä treffi-ilmoituksesta johtaa seurustelusuhteeseen. (Vähän kyllä hävettää näin implisiittisesti tunnustaa rustanneensa aikoinaan kolmekymmentä treffi-ilmoitusta.)

Otoksen pienuudesta huolimatta uskaltaisin väittää, että et ole yrittänyt tarpeeksi. Pääkaupunkiseudulla tarjontaa on vielä sen verran paljon, että pieni floodaaminenkin menee läpi, joten määrällä voi menestyä.

Pälli kirjoitti...

Samoja asioita pohtivat muutkin kuin nörtit ja heidän lähipiirinsä. Tunnen ihania ihmisiä - miehiä ja naisia - jotka eivät vain ole löytäneet itselleen kumppania. Ainakaan vielä. Eikä kyseessä ole se, että heissä olisi jotain vikaa. Kaikkien elämä ei vain kulje samaa kaavaa, kumppani ei löydy tietyn ikäisenä. Ja missään tapauksessa ei pidä lähteä siihen, että kuka vaan, vaikka ei sytyttäisi yhtään.

Tiivistäen: siitä, että et ole vielä löytänyt kumppania, ei voi päätellä, että sinussa olisi jokin vika. Jos tämmöiseen päätelmään tullaan, tarvitaa lisäksi muita premissejä.

kiiluva kirjoitti...

Täällä on ainakin yksi seminörttimiehen onnellinen avovaimo (seminörtti siksi, ettei hän ehkä täytä kaikkia nörttiyden kriteerejä, mutta keräilee mm. pelikonsoleita ja viettää suurimman osan vapaa-ajastaan niiden parissa, lisäksi meiltä löytyy mm. vieopeliaiheisia leluja, luonteeltaan kotinörttini on todella epäsosiaalinen).

Itse olen kyllä ollut aina kiinnostunut ennemmin nörteistä kuin machoista, mutta huomaan usein, ettei monikaan nainen jaa mielipidettäni. Vielä en ainakaan ole huomannut ikäisteni naisten mielipiteiden kääntyneen toiseen suuntaan (olen siis nyt 25), mutta ehkä muidenkin miesmaku vielä kehittyy. ; )

Pointtini tässä taisi lähinnä olla se, että kyllä niitä nörttimiehistä kiinnostuneita naisia on olemassa, mutta en ehkä väittäisi, että suurin osa naisista on tällaisia. Naisilla tuntuu välillä olevan harmillisen huono miesmaku. : P

vanave kirjoitti...

Olet varmaan tätäkin kuullut paljon, mutta sanottakoon se vielä:

Itsevarmuus on kaiken a ja o. Sinun täytyy itse ensin opetella pitämään itsestäsi ennenkuin muut voivat tehdä samaa.

Onnea rohkeuden keruuseen!