torstai 28. toukokuuta 2009

Kuoleman tanssi

Olen muuten täysin vakuuttunut, että peruskouluikäisille suunnatut discot (niitä oli ainakin minun nuoruudessani) ovat monien tragedioiden ja katkeruuden sikiämiskoloja. Ei riitä, että tanssi on muutenkin kömpelön nörtin koetinkivistä julmin, mutta voi sitä näkyä, kun näkee ihastuksensa antautuvan hitaaseen tanssiin muiden kanssa. Siis näin tietysti, jos ehtii näkemään öyhöttäjien sakinhivutukselta mitään. Itse en tietenkään koskaan käynyt niissä, joten näkemykseni on Totuus, jota subjektiiviset kokemukset eivät ole päässeet hämärtämään.

Silti aina välillä mietin, että pitäisikö vielä vanhalla iällä opetella sitä hilluntaa. Ehkä siitä olisi sitten keski-ikäisenä iloa, kun ei enää muuta toivoa ole. Pääsisihän siinä ikään kuin koskettamaan toista ihmistä ihan luvan kanssa. Tietysti Kohtalo pitää huolen siitä, että sen kerran kun uskaltaa mennä tansseihin, niin siellä on jostain kumman syystä tuntuvat miesenemmistö, ja kaikki muut vielä kokeneita keikareita.

16 kommenttia:

Chi kirjoitti...

Mee vain ihmeessä tanssikurssille. Siellä on ihan varmasti paljon naisia, joilla ei ole paria ja miehet otetaan innolla vastaan... Ja usein niissä vielä pari vaihtuukin koko ajan.

Panu kirjoitti...

Tanssi on nimenomaan naisten tapa kiusata ja nöyryyttää nörttejä. Itse asiassa nuoret naiset saavat nörtin rääkkäämisestä enemmän seksuaalista tyydytystä kuin hurjimmastakaan seksistä.

Yksinäinen kirjoitti...

Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa. Tuon tajuttuani, olen jättänyt tanssimiset ihan suosista väliin.

Anonymous kirjoitti...

Jotenkin näin ulkopuoliselle tulee mieleen että olet Panulle jonkin sortin marttyyri joka toteuttaa hänen saarnaamaa profetiaansa. Tuntuu kuin Panu saisi jotain sadistista mielihyvää sinun kärsimyksistä. Ehkäpä vaihtelun vuoksi kannattaisi jonkun aikaa toimia täysin päinvaistoin kuin mitä Panu neuvoo. Eli mitä pikimmin sinne tanssikursseille.

Hymyilevä nakki kirjoitti...

Oon varma, että tanssi on koodi. Ei kai vaan Huittisissa ole tanssilatoa? Jos on, onko se punainen? Varokaa latoja, siellä on mörköjä.

ohikulkija kirjoitti...

Tanssi on kuten parisuhdekin, se onnistuu parhaiten, kun siihen uskaltaa heittäytyä ja antaa sen viedä. Joiltain tämä onnistuu luonnostaan, mutta toiset kaipaavat opettelua.
Kuten tanssissa myös muissa sosiaalisissa kontakteissa partnerisi kiusaantuu nopeasti ja toivoo olevansa jossain muualla, jos epäröit ja analysoit liikaa omia tekemisiäsi.

Suosittelen siis ehdottomasti tanssiharrastusta. En pelkästään siksi, että tanssikurssilla tai -lavalla voi tavata naisia, vaan siksi, että tanssiharjoittelu käy harjoittelusta kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Opettele tanssimaan ja kun osaat, ota sama heittäytymisen ja itsevarmuuden asenne muuhun kanssakäymiseen. Ihmiset viihtyvät niiden ihmisten seurassa, jotka eivät jatkuvasti tarkkaile, pohdi ja ylianalysoi omia askeliaan, vaan antavat rytmin viedä.

Anonymous kirjoitti...

Itse kyllä oman kokemukseni perusteella väittäisin että noilla aloitteilijoille tarkoitetuilla tanssikursseilla on juuri enemmistö yksinäisiä miehiä. Naiset ovat niissä sitten pääasiassa miestensä kanssa. Jossain pidemmälle edenneiden sambakursseilla voi sitten ollakin enemmän naisia.

Joskus aikoinaan kovasti etsin itselleni naispuolista paria lähtemään juuri tuollaiselle tanssikurssille jottei olisi ollut noiden yksinäisten miesten joukossa siellä. Eipä löytynyt mistään, vaikka kaikki deittinetit ja tututkin kyseltiin.

Lord B. kirjoitti...

Oma, kieltämättä kyllä vähäinen kokemukseni puoltaisi edellisen kokemusta siitä, ettei tanssikursseilla ole vastoin yleistä luuloa naisenemmistöä. Muissa yhteyksissähän olen jo saarnannut, etteivät naiset koskaan kulje ominpäin missään, vaan mukana on aina vähintään ystävätär tai poikaystävä. Miksi tanssikurssit olisivat eri asia?

Anonymous kirjoitti...

Tuohon tanssikurssien miesenemmistöön vaikutta osaltaan sekin, ettei tanssitaidottomuus ole naiselle tanssipaikoilla niin paha asia mitä miehelle. Paritanssissahan miehen tulee viedä, joten miehen on syytä osata myös tanssia. Jos nainen on huonompi tanssitaidoiltaan, niin osaava mies voi sitten ottaa tämän huomioon lavalla ja nainen oppii tanssimaan siinä samalla. Miehelle tanssimisen oppiminen siellä tanssipaikalla on paljon hankalampaa.

Chi kirjoitti...

Mitä sitä tätäkään niin kovasti jahkaamaan ja pohtimaan, että menisikö vai ei. Jos kerran tekee mieli mennä tanssikurssille, niin sitten menee, eikä sitä tarvitse sen kummemmin miettiä. Ei asioista oikeasti tarvitse tehdä niin kovin vaikeita.

ohikulkija kirjoitti...

Samaa mieltä kuin Chi, älä jahkaa ja pohdi ja keksi syitä jättää tekemättä, vaan tee. Mene sinne tanssikurssille, jos kerran sellaista mietit.

Jos ekalla kerralla olisikin miesenemmistö, niin todennäköisesti suurin osa on siellä tavatakseen naisia eikä tule toista kertaa. Eli mene toinenkin kerta!
Jos tokalla kerralla on edelleen miesenemmistö, niin so what? Sinähän olet siellä oppiaksesi tanssimaan, eikö totta?

Uudet taidot lisäävät aina itsetuntoa ja tanssitaito on käytännöllinen kontaktissa vastakkaiseen sukupuoleen. Ei ainoastaan tanssitilanteessa, vaan koordinaatio, liikkeiden sulavus jne parantuvat tanssiharjoittelun myötä.

Jos sen sijaan istuu kotosalla miettimässä tekosyitä, joiden varjolla voi estää itseään kokeilemasta tuntemattoman alueen valloitusta, niin sitten ei pidä ihmetellä, miksi ne tuntemattomat alueet jäivätkään valtaamatta...

Lord B. kirjoitti...

Voisinpa omaksua Chin ja muiden katsomuksen maailmaan. Ihan totta haluaisin.

"Jos tokalla kerralla on edelleen miesenemmistö, niin so what? Sinähän olet siellä oppiaksesi tanssimaan, eikö totta?"

Yläasteella meillä oli tanssitunteja, ja parit eivät sitten yhdellä kerralla menneet tasan. Sitä homottelumyrskyä en unohda koskaan.

Vakavasti, olen siellä oppiakseni tanssimaan naisen kanssa. Oletan, että tyypillinen nainen eroaa ruumiinrakenteeltaan merkittävästi tyypillisestä miehestä. Ja mikä vakavastiotettavampaa, yksi syy miksi en osaa tanssia on tietenkin se jännitys, mikä naisen kanssa tanssimisessa on läsnä - miten saan pitää hänestä, naisesta kultajalustalla, kiinni? Etten vain ole inhottava kalapuikkoviiksekäs kopeloitsija, jos vien toisen käteni tiukasti lanteella, ja toisella otan hänen hennosta kädestään kiinni, jolloin varmistaakseni otteen sopivan tiukkuuden ajaudumme hyvin lähelle toisiamme, eli murtaudun hänen henkilökohtaiselle alueelle, jonne ei ole ihan kenellä tahansa asiaa. Hän joutuisi hajuetäisyydelle hiestäni ja hengityksestäni, kenkäni turmelevat hänen varpaansa, saan läimäytyksen kasvoilleni, tyttöporukka pilkkaa ja nauraa, arvostelee taidottomuuttani, jäykkyyttäni ja esittää arvioita mieskunnostani, ryyppään itseni räkäkänniin ja vuodatan itsesäälisiä purkauksia blogiin, ahdistun niistä lisää, vannon etten enää koskaan mene minnekään, hiukseni alkavat lähteä ennen kolmeakymmentä, rumennun siis entisestäni ja mahdollisuuteni laskevat, verenpaine kasvaa, saan sydäninfarktin alle kolmevitosena.

ohikulkija kirjoitti...

Minne se "uusi toivo" on kadonnut? :(

Lord B. kirjoitti...

Olet kyllä ihan oikeassa - ihan naurettavaa, miten helposti sitä taantuu takaisin vanhoihin kuvioihin. Tietysti turha maalata liian ruusuisiakaan kuvia, mutta eiköhän se ole jälleen pikaisen ryhtiliikkeen aika.

Mikko kirjoitti...

Olen käynyt aika monta erilaista alkeistanssikurssia (olen hidas oppimaan), ja minunkin empiiristen havaintojeni perusteella niissä on yleensä enemmistö miehiä. Ei merkittävä enemmistö, mutta kuitenkin.

Naisilla tuntuu olevan enemmän oskillaatiota osallistumisen suhteen. Jos miehiä on vähän, naiset kypsyvät ja seuraavalla kerralla heitä ei näy. Ja sitten taas pikkuhiljaa määrä kasvaa kunnes se ylittää miesten määrän.

Joillakin tanssikursseilla on kiertosysteemi, jolloin kaikki pääsevät silloin tällöin tanssimaan. Opettajan täytyy kuitenkin olla tiukkana kierron suhteen, muuten jotkut alkavat lipsumaan siitä ja kohta muutkin.

Opettajissa on myös valtava ero. Useilla on aerobic-opettajan tyyli ja miehet eivät yleensä ole tottuneet aerobiciin. Ja miehen pitäisi olla se joka oppii ne liikkeet.

Mutta on siinä aerobic-tyylissä hyvätkin puolensa. Jos tunti on joka kerta samanlainen niin ekan itsensä nolaamisen kerran jälkeen (väistämätöntä, siinä ei vaan huomaa että kaikki muutkin nolaavat itsensä samalla tavalla) homma jatkuvasti helpottuu.

Siksi suosittelen täydelliselle tanssiummikolle esim. PilviStepsiä, jossa on joka viikko täsmälleen sama alkeistanssikurssi, samoja vitsejä ja biisejä myöten.

Nimimerkitön kirjoitti...

Tanssiminen ei ole välttämätöntä. Voit löytää mukavan seinäruusutytön, joka ei myöskään tunne tarvetta ketkua strobovalojen loisteessa.