sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Lauvvantai

Lauantai-illassa hirveintä on se, että joskus yhdeksän, kymmenen aikoihin alkaa rappukäytävästä kantautumaan kenkien kopinaa ja nousuhumalaisille tyypillistä hieman turhan kovaäänistä puhetta. Siellä kulkee ihmisiä, joiden ei tarvitse olla tätä iltaa, kenties ensi yötäkään, yksin. Heillä on elämä. Viimeisen viillon sydämeen voi iskeyttää katsomalla hetken päästä ikkunasta bussipysäkille. Siellä joukko Onnela-henkisiä hyppyritukkia ja muotitietoisia naisia odottaa bussia alkoholijuomia kitaten ja ahkerasti tupakoiden. Kun bussi on mennyt, katson minä elokuvan loppuun, juon toisen olueni ja menen yhdeltätoista nukkumaan.

5 kommenttia:

Pälli kirjoitti...

:(

Lord B. kirjoitti...

Tuska on onneksi ohimenevää. Olen sunnuntaiaamuisin yleensä tyytyväinen, ettei ole krapulaa, ja että olen aikaisin ottamassa toisesta vapaapäivästä kaiken irti vaikkapa kahvilla, lehden lukemisella ja kenties aamuisella ulkoilulla.

Emma kirjoitti...

Tuo on ihan totta. Nytkin jo tiedän että tänä iltana saan ensin kuunnella pari tuntia seinän takaa kantautuvaa musiikkia ja naurua, ja kymmenen maissa kuuluu ovien pauketta, kenkien kopinaa ja vähän lisää naurua. Itse välttelen näihin aikoihin koiran kanssa ulos lähtemistä, vaikka iltalenkin aika jo olisikin. Nimittäin ei ole mitenkään itsetuntoa kohottavaa, että kohtaat rappukäytävässä iloisen juhlahumuisen porukan pukeutuneena itse verkkareihin, ilman meikin häivääkään, varsinkin jos tämä toistuu viikosta, kuukaudesta toiseen. Minua ei koskaan nähdä laittautuneena, saati että meiltä kuuluisi naurua ja puheensorinaa.

Lord B. kirjoitti...

Tänä iltana? Tiistaina? Tulikin mieleeni, että jostain syystä omasta taloyhtiöstäni tuota kopinaa ja naurua kuuluu vain lauantaisin - perjantaisin en muista kuulleeni mitenkään erityisesti mitään juhlintaan viittaavaa.

Oletko muuten oikeastakin elämästä tuntemani Emma, vai joku muu? Oletko hankkinut koiran?

Emma kirjoitti...

En ole varmastikaan tuntemasi Emma, ainakaan minä en tiedä tuntevani sinua :) Meillä täällä länsirannikolla tiistai on suomenruotsalaisten humupäivä, lauantai taas suomenkielisten.