maanantai 9. maaliskuuta 2009

En ryypännytkään itseäni hengiltä

Tänään vuorostaan oli yltiöoptimistinen hipheipäivä, ja kirjasin yhden ongelmani seuraavaan muotoon:

Ongelma: En tapaa naisia kovin usein. (Tai ylipäätään uusia ihmisiä, mutta naisia vielä harvemmin).

Ratkaisut:

  1. Panun useaan otteeseen ehdottamat chatit. Mikä ettei. Arki-iltaisin vain tuntuu olevan tekemistä, etten koe ehtiväni notkua chatissa siinä toivossa, että siellä tapahtuisi jotain muutakin kuin hyppyritukkien onnistuneita iskuyrityksiä naurettavilla repliikeillä ("ooxä nainen mennäänx paneen"). Foorumit kai lasketaan tähän samaan kategoriaan, ja niiltä olen tähänkin asti kaikki naistuttavuuteni ja Sen Yhden Suhteen (The One Ri--- Relationship) löytänyt. Nykyään ei vain oikein ole foorumeja - naiskaverini löysin masennusfoorumeilta, enkä koe niitä oikein sopiviksi paikoiksi enää. SYSin löysin Suomi24:stä, mutta poltin hihani sen paikan kanssa. Vaikka siellä todetusti kirjoittaa välillä jokunen fiksu ja mukavakin ihminen, suurin osa sen foorumin tarjonnasta on kuolat rinnuksilla roikkuen tuotettua halpaa provokaatiota.
  2. Treffipalvelut. Vannoin jo pyhästi, että lopetan niiden käytön ikuisiksi ajoiksi, mutta myönnän tehneeni profiilin. Viimeksi kun tarkistin (siitä on kai jo päiviä), nolla yhteydenottoa. Itse en ole ottanut yhteyttä, koska joka ainoan naisen profiilissa lukee rivien välissä: Sinulle on varmaan jossain joku, mutta se en ole minä.
  3. Työpaikka. Pidän kyllä naispuolisista työkavereistani, mutta he ovat neljän kympin tuolla puolen, ja toisekseen liian läheinen työkaveri ei ehkä ole parasta seurusteluseuraa. Muiden kanssa vaan harvemmin on mitään asiaa, eikä sitä voi tikustakaan vääntää.
  4. Kavereiden kautta. Hyvä idea. Läheisten kavereiden kanssa vaan pidetään yhteyttä lähinnä netin kautta. Paikallisella kaverilla ei ole naispuolisia kavereita täällä, ei ainakaan sellaisia että hän olisi heille kehdannut myöntää tuntevansa minut. Helsinkiläiskavereiden naistuttavat taas ovat filosofeja ja muita humanisteja, jotka tykkäävät filosofeista (ei maistereista) ja muista humanisteista.
Sitten loppuikin ideat. Olen yrittänyt käydä elokuvatapahtumissa, erinäisissä muissa kulttuuritapahtumissa, baareissa - hetken jo harkitsin seurakunnan yksineläjienkin iltaa - mutta missään ei tapaa ketään.

Hännikäisen kirjasta käytävä keskustelu ei ole tyrehtynyt. Jokin aika sitten luin tuoretta Helsingin Sanomatia, ja siinä oli useampikin juttu Hännikäisestä. Jotkut ovat sitten ehdotelleet, että nuorempien miesten kannattaisi kääntää silmänsä vanhempiin naisiin. Onpa taas hieno idea. Henkilökohtaisesti minulla ei olisi mitään vanhempaa naista vastaan, etenkään niinä päivinä kun kuvittelen, että pelkkä pinnallinen fuckbuddy-suhde voisi toimia (näin käy kyllä melko harvoin). Yksi pitkäaikaisimpia fantasioitani on nimenomaan hieman vanhempi nainen, joka antaisi nuorelle miehelle kyytiä ja tekisi panomiehen. Vaikka jotenkin onnistuisinkin asennoitumaan sellaiseen suhteeseen, ei heille kuitenkaan tosiasiassa kelpaa nuorempi mies, ellei se ole joku hyppyritukkainen Jasper Pääkkönen tai muuten vain kovan kundin maineessa. Muut eivät kelpaa.

17 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Oletko koskaan yrittänyt etsiä vanhempaa naista, vaikka vain jostain deittipalstoilta? Itsellänikin on sama vika, että nuoret naiset eivät ole minusta kiinnostuneita ja siispä kerran kokeilin olisiko vanhempi nainen. Heti löytyikin mukavanoloinen vanhempi nainen, jonka kanssa olisin voinut jotain suhteentapaista harkitakin, mutta sitten meni pupu pöksyyn. Rohkaistuin kokemuksesta kuintenkin sen verran, että kokeilen ehkä joskus uudestaan.

Terveisin anonyymi, joka yrittää keksiä nimimerkkiä itselleen

Lord B. kirjoitti...

En voi kyllä väittää yrittäneeni. Mielessä on kyllä käynyt, mutta en ole varma, onko se millään muotoa toteuttamiskelpoinen idea. En ole vakuuttunut siitä, että kykenen seksiin ilman vakavasti otettavaa suhdetta, ja että onko vakavasti otettava suhde ennen seksiä mahdollista vanhemman naisen kanssa. Ja vanhempi tietysti tarkoittaa reilusti yli kolmekymppistä. Kolmekymppiset nyt ovat käytännössä samanikäisiä, ts. muutaman vuoden ikäero tässä iässä ei enää tarkoita mitään ainakaan minusta (tosin deittipalveluissa ikäiseni naiset tuntuvat olevan vakuuttuneita siitä, että naiset kypsyy miehiä nopeammin ja siksi miehen olisi oltava ainakin joitakin vuosia vanhempi).

tpjs kirjoitti...

Minunkaan kokemukseni mukaan naiset eivät yleensä kiinnostu itseään nuoremmista miehistä. Tietysti nyt joku muutaman vuoden ero on aikuisilla (tai sanotaan nyt että yli 25-vuotialla) aika samantekevä, mutta käsittääkseni näissä hännikäiskeskusteluissa nimenomaan on ehdotettu, että 20-30 -vuotiaat miehet pariutuisivat 40-50 -vuotiaiden naisten kanssa, koska näissä ikäryhmissä yksinäisiä on eniten. Tämä tuntuu kuitenkin aika toivottomalta ajatukselta. Mitä nyt noita selvästi vanhempia naisia tunnen, monellakin kyllä on voinut olla jotain parikymppisiä miehiä yhden illan juttuina tai lyhytaikaisina fuckbuddyina, mutta kaikki ovat kyllä pitäneet parisuhdetta nuoremman miehen kanssa täysin mahdottomana. Kaipa naiset noin keskimäärin haluavat, että mies on se varttuneempi osapuoli tai ainakin suunnilleen samaa ikäryhmää.

Toinen juttu on sitten se, että ylipäätään suurimmalla osalla ihmisistä tuntuu olevan aika korkea kynnys noiden ikäerojen suhteen. Jopa se yleisempi kuvio, eli että mies on selvästi vanhempi (jotain yli viisi vuotta), on oikeasti aika harvinainen, saati sitten toisin päin.

Annikki kirjoitti...

Lisää tuohon listaan vielä Facebook. Sehän on melkoinen sutinapaikka nykyään.

Lord B. kirjoitti...

Facebookko... Öh, Facebookkiko sutinapaikka? Erittäin hankala kuvitella. Ehkä niille, jotka kutsuvat kavereiksiin heppoisin perustein ja kokoavat itselleen satoja kavereita. Itselläni kaikki kaverit siellä on sellaisia, jotka tunnen jotenkin vähintään blogipersoonana. Joka tapauksessa siihen pätee sama mikä kohtaan kaverit. Kaikki seurustelevat ja loppujenkin kanssa ollaan vaan kavereita. Jotta sieltä saisi senlaatuisia kavereita, joiden kanssa voisi syntyä sutinaa, pitäisi käytännössä hankkia muualta jotain ohuita tuttavuuksia, ja sitten ennen kuin nousuhumala on ohi, pyytää heitä ystäviksi facebookissa. Muuten ei kehtaa häiritä ventovieraita.

Chi kirjoitti...

Ai sä bloggaat taas! =)

Annikki kirjoitti...

Sitä vartenhan se on pullollaan niitä flirttiaplikaatioita ja pelejä ja leikkejä. Ei tarvitse tuntea ennestään mitään kautta. (Vaikka kaikki ihmisethän ovat toisistaan keskimäärin sen kuuden askeleen päässä.) Eli ei niiden omien kavereiden kanssa flirttailla, ja tuttavuuksia voi hankkia suoraan Facebookista. Sehän siinä se piirien sekoittamisen idea onkin.

Facebook on kuitenkin mittava verkosto ihmisiä, jotka kokoontuvat sen saman ohjelman äärelle usein ja vielä melko yhtäaikaa, joten on se aika iso verkko jättää huomioimatta. Pitäähän sen hyödyntämistä ainakin miettiä. :D

Anonymous kirjoitti...

kokeilepa eurosinkku-kerhon jäsenyyttä!

Lord B. kirjoitti...

Tpjs, oma tuntumani on sama. Loppujen lopuksi selvästi vanhempia miehiä näkee harvoin - tai ainakaan ikäero ei näy ulospäin. Olen kyllä tuntenut joitain pariskuntia, joissa mies on selvästi vanhempi, mutta useimmiten ikäluokat ovat samat.

Chi, oikeastaan olen blogannut pitkään, mutta perustin tämän blogin jälleen siksi, että pitää välillä päästää höyryt tänne (plus pääsee leikkimään keskustelua - jos bloggaa asiallisista aiheista omana itsenään, ei ketään kiinnosta).

Aiemman jutun toimimattomuus oli toisaalta ihan hyväkin asia. Opin jonkin verran itsestäni ja suhdemaailman realiteeteistä, siis niistä joita ei tällä ATM-aktivismillä pääsee sisäistämään.

Annikki, ai niin, siellähän on sellaisiakin. Flirttiapplikaatioita en ole kehdannut käyttää, mutta mitä pelejä ja leikkejä tarkoitat? Kaikki pelit ovat olleet sellaisia kaverin kanssa pelattavia. Tosin yhdessä sanapelissä pääsi pelaamaan muiden kanssa. Kaikki olimme kasvotonta massaa, kunkin kierroksen voittaja vain sai välillä muutamaksi sekunniksi huomiota. Mitään tuttavuuksia niistä ulkomaalaisista en saanut.

Huomiosi on joka tapauksessa hyvä. Facebook voisi tarkemmin ajateltuna melkein toimia deittinettien tappajana, mistä en olisi oikeastaan kovin pahoillani.

Anonyymi, älä yllytä. Tietysti minulla on kaikenlaisia ennakkoluulojakin sinkkukerhoja vastaan, ja luultavasti pelkäisin ottaa osaa tapahtumiin koska vahvistaisin varmaan toisten ennakkoluuloja :D

Asessori kirjoitti...

Nettideitti on ihan toimivaksi todettu. Se ratkaisee ainakin yhden ongelman: satunnaisesti tavattu nainen ei välttämättä etsi miesseuraa. Tämän vuoksi hän voi toivottaa tuttavuutta tekevän miehen helvettiin. Paremmassa tapauksessa voi päästä "vain kaveriksi" mikä ei ollut tarkoitus. Nettideitillä he ainakin ovat miesseuraa etsimässä, eivätkä vaivaannu treffikutsuista.

Anonymous kirjoitti...

Siis olenko nyt käsittänyt jotain väärin..?? Mulla oli sellainen mielikuva, että sä sait jo tyttöystävän? Miksi siis tällainen postaus? Vai onko se vain teoreettista pohdintaa muita "ATM"-miehiä varten?

Panu kirjoitti...

Nettideitillä he ainakin ovat miesseuraa etsimässä, eivätkä vaivaannu treffikutsuista.

Älä heittäydy naurettavaksi. Minunkin suuri pettymykseni nimenomaan oli vastannut minun kontakti-ilmoitukseeni ja piti minua suunnilleen täydellisenä ja ihmeellisenä miehenä - mutta heti kun aloin puhua konkreettisesta suhteen aloittamisesta, sain kuulla olevani ämmä ja mitättömyys jonka kanssa hän oli vain säälistä.

Lord B. kirjoitti...

Asessori, nettideiteissä vain tuntuisi olevan se vika, että siellä paisuteltuja toiveiden nojalla annetaan suoraan ja julmin sanakääntein rukkaset, kun tosimaailmassa - näin kuvittelen - kaikenlaisilla prinssikriteereillä heitetään vesilintua tilaisuuden tullen. On kyllä totta, että nettideiteillä ollaan sentään etsimässä jotain (vaikka moni naisen ilmoitus tuntuukin alkavan sillä, että "kokeilen nyt muuten vain, en minä mitään etsi, enhän ole epätoivoinen".

Anonyymi, olet käsittänyt väärin. Et kuitenkaan kovin paljoa; tapailin kyllä jonkin aikaa erästä hienoa ja hyvää naisihmistä, ja sitten se loppui.

Anonymous kirjoitti...

Missäs chateissa pyörii naisia?

Olen lueskellut juttujasi pidempään. Olen päätynyt siihen johtopäätökseen, että taidat haluta olla yksin. Aina kun joku ehdottaa jotakin, keksit jonkun tekosyyn miksi se ei voisi toimia. Totuus on, että mikä tahansa noista neuvoista toimii, kunhan siihen lähtee täysillä mukaan eikä käsijarru pohjassa. Luulen, että ATM:yys on sinulle tuttu ja turvallinen identiteetti, josta et halua luopua.

Annikki kirjoitti...

No siis mullahan on farmi, jolla mä viljelen perunoita... siellä kylässä on joku baarikin ja tori, josta minä palkkaan työvoimaa farmille. Tulee jotenkin mieleen aikuisten habbo-hotelli :D Mutta voisin hyvinkin kuvitella mahdollisuudet tutustua uusiin ihmisiin samalla kun leikkii farmaria.

Mutta niitä treffijuttuja on montaa erilaista. Ja jotkut näkyy pelaavan jotain mafiajuttuja ja kidnappauspelejä, mutta niistä en ole itse kiinnostunut. Selaamalla löytää ihan mitä tahansa. Ja jotkut keskustelevat innokkaasti milloin missäkin groupissa. Itselleni tuli kutsu puolueen allasjuhliin, ja niille oli omat facebook-sivutkin.

Sallamaari kirjoitti...

Sanonta "yltiöoptimistinen hipheipäivä" aiheutti täällä päässä välittömän aww-äännähdyksen.

Susta saa joku, joka ymmärtää kielellisen nokkeluuden päälle, erittäin hyvän miehen.

Tsemppihaleja kasapäin Lord B:lle.

neiti m kirjoitti...

En tiedä miten surullista on se, että suurimpaan osaan teksteistäsi voin samaistua. :D Itse olen hyväksynyt kohtaloni vanhanapiikana, joka asuttaa mökkiä Ranualla parhaina ystävinään 40 kissaa ja ehtymättömät punaviinivarastot. Enkä ole edes sen suuremmin kissaihmisiä.