torstai 15. tammikuuta 2009

Elämäni viimeinen treffi-ilmoitus

En ole koskaan ollut mitenkään hyvä kirjoittamaan Internetin palveluihin treffi-ilmoituksia ainakaan vastausten määrästä päätellen. Olen menettänyt uskoani niihin muistakin syistä - ehkäpä sellaista seuraa, jonka kanssa tulisi vielä toimeenkin, on hankala löytää kommunikoimalla ensin (liian) pitkään pelkillä sähköposteilla. Sen yhdenkin kerran, kun joku viitsi vastata, oli ensitapaaminen kiusallisen hiljaisuuden täyttämä. Nyt vastaavassa tilanteessa mieleeni tulisi oitis Todd Solondzin elokuvan Happiness mainio avauskohtaus, vaikken Jon Lovitzin tapaan suutahtaisikaan korkeintaan kuin itselleni.

Nyt kuitenkin yritän vielä viimeisen kerran, jonka jälkeen lyön hanskat lopullisesti tiskiin ainakin nettimaailmassa. Eli sinulla, noin 20-30 -vuotias nainen, olisi elämäsi tilaisuus lähteä DocPoint-festivaaleille ensi torstaina, kello 21.00 elokuvateatteri Bristolissa (Mikonkatu 8, 00100 Helsinki) katsomaan elokuva Tyson, joka kertoo jostain kuuluisasta (?) tappelupukarista. Elokuvan ainoa näyttelijä on näköjään alan ammattilainen Mike Tyson. Lupaan tarjota ainakin elokuvalipun ja, öh, hauskaa seuraa. Pidäthän ainakin elokuvista - en kyllä voi väittää olevani ihan asiantuntija vaikka harrastuksiini lukisinkin - etkä rakasta tosi-televisio-ohjelmia ja pidä muotikuvastoja pyhinä opinkappaleinasi. Toivoisin ettet myöskään pidä Raamattua raamattunasi, saati sitten Koraania tai muuta vastaavaa. Toivoisin sinun olevan vielä tupakoimaton, vaikken ole varma, onko se ehdoton vaatimus. Ehdoton plussa ainakin. Lisäksi selviämisestä yhdestä elokuvasta auttaa masokistinen luonne. Elokuvasalissa pitää kyllä vallita hiljaisuus, mutta sekin voi olla kiusallista.

Itse olen luonnontieteitä ja matematiikkaa opiskellut 26-vuotias espoolainen nörttineutri. Harrastan valokuvausta, junabongausta, elokuvia (ainakin siinä määrin, että tykkään käydä elokuvafestivaaleilla, ja lisäksi kartuttelen mieluusti nyt yli 300 kappaleen DVD-kokoelmaani), jonkin verran kirjallisuutta (en kyllä osaa siitäkään keskustella ainakaan humanistityttöjen kanssa, vaikka haluaisin) ja metallimusiikkikokoelmani käsittää nelisen sataa levyä. Elokuvamakuni on paljolti tieteis- ja kauhuelokuvapainoitteinen, tosin molempien genrejen laajassa merkityksessä, mutta en ole rajoittunut niihin. Tarkoitan, etten menisi katsomaan edes Tysonia jos tietäisin sen olevan elokuva teini-ikäisistä amerikkalaisista, jotka kertovat pikkutuhmia vitsejä jonkun kliseisen tappajan puukotellessa heitä syrjäisellä mökillä. Muuten pyrin vapaa-ajallani ulkoilemaan tai harrastamaan muuta liikuntaa edes teoriassa päivittäin (käytännössä pari-kolme kertaa viikossa). En elä päivä kerrallaan, kuten stereotyyppisessä deitti-ilmoituksessa varmasti muistettaisiin mainita, mutta muuten harkittua elämää voi toki maustaa satunnaiselementeillä - kuten vaikka kirjoittelemalla treffi-ilmoituksia, joissa haetaan leffaseuralaisia mielenkiintoisiin elokuviin.

Jos (aika iso jos) kiinnostuit, kirjoitahan sähköpostia osoitteeseen etunimimerkki.sukunimimerkki@gmail.com, missä etunimimerkki on lord ja sukunimimerkki boredom.

9 kommenttia:

Ilkka kirjoitti...

HMm, 7 päivää aikaa saada tarjouksia. Aiotko kelpuuttaa varatutkin naiset? Joku bloginaistuttusi kuitenkin tarjoutuu lähtemään leffaan :)

Annikki kirjoitti...

Tuleepas sopivasti mieleen, kun sain itse ilmaiset liput jalkapallo-otteluun ja laitoin niistä samantapaisen ilmoituksen blogiini viime keväänä, eikä yhtään kukaan tahtonut lähteä...

Notta ei se ainakaan sukupuolesta voi johtua, jos sinulle ei tule vastauksia, kun en ole tupakoiva rapajuoppo lähiöruusukaan. Se on kyllä tosin kiikun kaakua, että voisko Tyson-elokuva hakata jalkapallo-ottelun (kumpikaan ei kiinnosta minua itseänikään). Onnea peliin kuitenkin! :)

Lord B. kirjoitti...

Jalkapallo-ottelu, hrrrhh... Tyson-elokuvahan... on... öh... noh, ainakaan siellä ei iskeydy pallo tai nyrkki kasvoihin. Vaikka kai sekin riippuu vähän muusta yleisöstä. No, niin kuin tietysti jalkapallo-ottelussakin.

Ilkka kirjoitti...

http://www.hilavitkutin.com/2009/01/16/klingon-nappaimisto-todellisille-star-trek-faneille/

Anonymous kirjoitti...

hah, leffaliput. Minä sain pankista kaksi leffalippua täytettyäni 18 vuonna miekka ja kivi.
Pankin aikomus oli varmasti hyvä, mutta silloin teki mieli lähinnä itkeä. Tuli vaan mieleen tuosta kuvasta...

Lord B. kirjoitti...

En ymmärrä, miten ketään voi itkettää, jos saa ilmaiseksi kaksi leffalippua. Tai että mitä hahhateltavaa leffalipuissa on. Olen kai sitten vain niin tyhmä etten tajua.

Ellei kyseisiä lippua markkinoida jonain ilmaisena kuhertelukertana mielitietyn kanssa, ja liput oli jaettu jollekin jo 18-vuotiaana sukupuolielämästä tyystin syrjäytyneelle, joka voisi tietysti ottaa liput loukkauksena.

unienvanki kirjoitti...

Olin todella lähellä kirjoittaa näppärän kommentin Facebook-statukseesi, mutta tajusin sitten sen olevan sinne hieman epäsopiva.

Tänne se sen sijaan sopii hyvin. Suhtaudun hieman epäillen tuohon väitteeseesi elämäsi viimeisestä treffi-ilmoituksesta. Kuitenkin yli puolet avioliitoistakin päätyy eroon, ja vähäisemmän statuksen parisuhteista kai melkein kaikki. Toisaalta on kuitenkin mahdollista sekin, että leffaseuraksi valikoituu tällä kertaa vielä joku epäsopiva henkilö.

Eli tuottiko näkemäsi elokuva jonkinlaisia visioita mahdollisista tulevista treffi-ilmoituksista? Mietin vain, miksi en aikoinaan itse tajunnut tuota mahdollisuutta.

Lord B. kirjoitti...

Puheet treffi-ilmoitusten sukupuutosta perustuu siis tietenkin siihen, että ajattelin keskittää pariutumisresurssini (se onkin valtaisa kasa puhdasta energiaa) muille pariutumisfoorumeille, joilla menestys ei ainakaan ole huonompaa kuin täällä, eikä toisaalta tarvitse kirjoitella siinä toivossa, että tulee kasvotustenkin vielä jotenkin toimeen, mikä taas muualla käy ilmi saman tien.

Näkemäni elokuva sinällään ei moisia visioita joka tapauksessakaan tuottanut. Se oli vähän tyttöjen elokuva sikäli, että siinä esiteltiin keinoja käyttää neitsyyttään hyväksi: joko myymällä se, käyttämällä sitä päästäkseen tosi-tv -ohjelman kautta julkisuuteen tai päästäkseen pop-ikoniksi, eli strippariksi moskovalaiseen öyhönmäen yrjöpöytään. Poikuushan on tietenkin yhtä arvokas kuin zimbabwelainen dollari.

Muista näytökseen liittyvistä seikoista mainittakoon, että laskin ainakin kolme (siis kolme!) yksin seisoskellutta nuorta naista. Suurin osa heistäkin tosin näytti siltä, kuin odottaisivat jotakuta, ja vain yhden näin kävelevän saliin yksin.

unienvanki kirjoitti...

"Poikuushan on tietenkin yhtä arvokas kuin zimbabwelainen dollari"

No ei minulla tästä tietysti mitään illuusiota ole, mutta markkinoilla hyödykkeiden arvostus on kuitenkin usein lähinnä bluffia. En nyt suoranaisesti kannusta prostituutioon, mutta en voi kuitenkaan olla kuvittelematta, millaisen sosiologisen performanssin poikuuden kaupittelusta saisi.

Ihan ilmankin prostituutioon lankeamista on mielenkiintoista pohtia, millainen nainen tuollaiseen bluffiin voisi langeta. Toisaalta ihan mielenkiintoinen on sekin kysymys, millaisia persoonallisuusprofiileja voisi hahmotella naisille, jotka lankeavat Tyson-leffalippuihin.