torstai 23. lokakuuta 2008

Uusille aluille

Eilen vatsaani kouristeli ikävä tunne, että tekisi mieli ulkoistaa tunteminen ja kokeminen blogiin, ja pistin sitten sen kummemmin miettimättä blogin taas pystyyn. Sitten ajattelin tehneeni virheen - miksi blogata vanhalla nimimerkillä ellei juuri siksi, että sillä on valmiiksi maine ja lukijoita, joita oikean elämän identiteetilläni ja sen blogilla ei ole. Tai ainakaan sillä ei ole tarjota sellaisia aiheita, joka kirvoittaisi jonkinlaista kommunikaatiota ulkomaailman kanssa (siis: minulla ei ole maailmalle mitään sanottavaa, paitsi täyslaidallinen ATM-itkuja). Joka tapauksessa, ajattelin sitten jättää tämän blogin sikseen heti kättelyssä, koska olisi noloa alkaa pitämään tätä, mutta vahinko näemmä ehti jo tapahtua, ja blogille siunaantui seuraaja. Kaitpa se on sitten pakko. Ja myönnän, on minun vähän ikäväkin tätä.

Kuulumisia on tietenkin paljon. Voisinpa kehuskella hankkineeni aina välillä elämää firman pippaloissa sun muissa, ja onpa ohjelmaa täksikin viikonlopuksi, tosin melko yksinäisluonteista. Suurin uutinen kai on se, että kesälomani ensimmäisenä päivänä tapasin naisen, ja virittelimme vähän aikaa suhdetta. Ja sitten se loppui. Yksityiskohdat eivät tietenkään kellekään kuulu enkä niistä ole halukas vuodattamaan (olen edelleen sitä mieltä, että itsepaljastusta harrastelen kunhan siihen ei liity muut ihmiset, joiden yksityisyyttä suojelen kiivaasti).

Olin aina kuvitellut, että jos minulle tarjoutuu tilaisuus, ja joku nainen tuntuu nauttivan seurastani ollaan-vaan-kavereita -astetta pidemmälle, rakastuisin lopullisesti ja silmittömästi. Taisin kuitenkin oppia jotain itsestäni, kun näin ei käynytkään. En niinkään tasostani - kaitpa kyseessä oli jonkinlainen kvantti-ilmiö: joskus nainenkin voi retkahtaa ATM:ään. Ennemminkin totesin tottuneeni tähän rounquairen elämään niin, etten enää uskalla ottaa riskiä ja yrittää suhdetta, ellen retkahda tosissani. Kukaan ei tietenkään edelleenkään ota tosissaan ketään kokematonta, joka yrittää vannoa pitävänsä yksinelosta, mutta kun ei tässä nyt oikein mitään vikaakaan ole, mitä nyt välillä miettii, mistä oikein jää paitsi.

Tietysti tapaus herätti epäilyjä siitä, että olen joko
  1. tunnekuollut,
  2. homo tai
  3. äärimmäisen nirso.
Kakkosen (...) sulkisin pois, enkä oikein tuosta kolmosestakaan kuitenkaan tiedä. Tai sehän tietenkin tiedetään, ettei edes ATM voi käskien tuntea, eli kaikki ovat edes vähän nirsoja, joten ei se täysin poissuljettuakaan ole, että olisin ylinirso. Sitten jää tuo tunnekuollut. Jaa-a. Minun pitäisi rakastua, ennen kuin tietäisin. Muuten saan elää epävarmuudessa.

Nyt joka tapauksessa jatkuu iloinen ATM-elämä!

14 kommenttia:

T- kirjoitti...

Mahtavaa! Olen sitkeästi aina silloin tällöin vieraillut täällä, enkä ole poistanut tätä blogia kirjanmerkeistäni. Eläköön ATM:ät ja ATM-maailma!

Lord B. kirjoitti...

Uskomattominta on todella se, että siitä ei ole edes 24 tuntia, kun tätä ei ollut vielä olemassakaan. Merkintä ehti olla olemassa, mitä, melkein tunnin ennen kuin joku on jo kommentoimassa, vaikken ole ehtinyt pitää edes ääntä missään!

No mutta, hallelujaa vaan! ATMuus ei kuole koskaan!

Elegia kirjoitti...

Olen tietämätön, mutta mitä tarkoittaa ATM? Olet sen maininnut joskus (luin salaa blogiasi ennen kuin katosit), mutten saa päähäni.

Pälli kirjoitti...

Pieni nirsous on pelkästään hyvästä... Eikö se olisi aika loukkaavaa kumpaakin osapuolta kohtaan olla yhdessä vain siksi, ettei usko ketään muuta saavansa? Tuo tunnekuolemaparadoksi on aika mielenkiintoinen - et voi tietää, että olet tunnekuollut, ennen kuin tunnet jotain, jolloin et enää olekaan tunnekuollut... :)

- Niin, minäkin olen vielä olemassa, vaikka bloggaamista en ole saanut aikaan satoihin vuosiin :D

Lord B. kirjoitti...

Elegia, 'ATM' on lyhyt ilmaisu miehelle, jollaiseen naiset rakastuvat tai jollaista he himoitsevat keskimäärin hyvin paljon harvemmin kuin miehiin yleensä.

Pälli, totta. Tosin mielestäni tässä ihmissuhdediskurssissa nirsous tarkoittaa "luontaisen valikoivuuden ylittävää" nirsoutta. Nyt en kyllä yhtäkkiä osaa määritellä normaalia nirsouden tasoa, mutta ilman muuta "kaikki käy" ei ole tervettä asennetta nähnytkään. Omalla kohdalla epäilyt heräsivät siis siksi, etten ole keksinyt huonoja puolia lyhytaikaisesta kumppanista, ja kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla nyt poikaystävä (ellei muuta olisi sittemmin ilmennyt tai jutussa piilenyt jo valmiiksi jotain, mikä jäi minulta huomaamatta).

Tämä kuulostaa varmastikin valehtelulta, mutta kävit mielessäni tässä ihan hiljattain ruokaa laittaessani. En kyllä muistaa enää, miksi.

Pälli kirjoitti...

Eipä ole varmaan mitään syytä, miksi valehtelisit moisesta asiasta. :)

Normaalia nirsouden tasoa (jos filosofiseen tarkkuuteen pyritään) on varmaan aivan mahdoton määrittää, jos edes tarpeellista.

Mystistä ihmissuhteissa on yleensäkin se, että joidenkin ihmisten kanssa synkkaa heti, ja toisten kanssa ei vaikka miten paljon oltaisiin yhdessä ja muuta. Olen tätä pohtinut siksi, että on joitakin ihmisiä, joissa ei ole mitään vikaa, mutta vuosienkin tuntemisen jälkeen välillä tulee vaivaantuneen hiljaisuuden hetkiä, ja tuntuu, että mitään sanottavaa ei silloin ole. Ja outoa tämä on nimenomaan siksi, että voi olla samoja harrastuksia, yhteinen vakaumus, yhteiset ystävät, ... Ja sitten ovat ne ihmiset, joihin vain törmää joskus jossain, ja joiden kanssa ensimmäisen vaihdetun lauseen jälkeen tuntuu siltä, että tälle voisin puhua vaikka kuinka henkilökohtaisia ja syvällisiä asioita. ?!

Olen ajatellut, että ehkä asiat vain sitten ovat näin, eikä siinä ole mitään pahaa. Eikö tärkeämpää olekin se, että pyrkii ottamaan toiset ihmiset ihmisinä eikä kohteina - eihän sille voi mitään, että tunteita on, tai ei ole, tai että tulee hyvin juttuun tai sitten ei tule?

Lord B. kirjoitti...

Normaali nirsouden taso on hyödyllinen käsite tietysti vain siinä tapauksessa, että haluaa tyhjän takia pyöritellä käsitteitä ja mitata itseään.

Ehkä se vain sitten on jokin kemiaan liittyvä asia. Olen sen kyllä itsekin huomannut, että yhtäläiset taustat ei ole mikään tae siitä, että tullaan toimeen, eikä toisaalta eriävät taustatkaan ole tae siitä, ettei tulla toimeen. Olisi mukava löytää joku selkeä sääntö - kemia on vähän sellainen tekaista selitys, jota on hyvin hankala ennakoida.

Pälli kirjoitti...

... mutta toki siitä käsitteiden pyörittelystä voi jotain oppia, ja lisäksi se voi olla viihdyttävää tai jopa huvittavaa. :)

(Anteeksi hymiövamma. :)

Täysin ennalta pohtimaton heitto: jos kysymys ei ole taustoista, niin olisiko sitten tavasta, jolla on ihmisten kanssa, vuorovaikutustyylistä tai jostain sellaisesta?

Lord B. kirjoitti...

Juuri siksihän blogataan - kun se on niin kivaa, ja joku ehkä vielä viihtyy ja huvittuukin ;-)

Luulen, että taustat kuitenkin vaikuttaa asiaan, mutta se ei ole missään tapauksessa ainoa vaikuttava tekijä. Toinen voisi erittäinkin hyvin olla juuri vuorovaikutustyyli. Tietysti se toisen ihmisen persoonakin vaikuttaa myös siltä osin, kuin se ei riipu taustasta. Esimerkiksi, henkilö A voisi vaikuttaa henkilön B mielestä leuhkalta, koska A:lla on tietynlainen ääni tai tietynlaisia maneereja. B ei tykkää leuhkasta, joten hän ei tule toimeen A:n kanssa. A ihmettelee, koska hän ei ole omasta mielestään leuhka, vaan pikemminkin nöyrä - ainakin C ja D ovat sanoneet niin. A ei kuitenkaan ole liian harmissaan, sillä B vaikuttaa jotenkin vihamieliseltä. A ei tiedä, että se johtuu siitä että B:n mielestä A on leuhka.

Pälli kirjoitti...

Hämmentävää, en osannut odottaa ulkoasun muuttumista...

Mutta, juuri näin. Teen parhaillaan opettajan pedagogisia opintoja, ja jos jotain olen oppinut, niin sen, että vuorovaikutus on todella ihmeellinen asia. Oma olo heijastuu toisiin, mutta he voivat tulkita ja kokea sen aivan erilailla kuin itse luulisi.

Hahaa, kokonainen kommentti ilman hymiöitä! (Ja tietysti juuri nyt tunne aivan pakottavaa tarvetta lisätä yhden sellaisen, mutta ei.)

Anonymous kirjoitti...

Ooh, olen niin iloinen, että olet palannut! Olin jopa poistanut blogisi suosikeista toivoni menettäneeni, mutta tänään jostain syystä tuli mieleen alkaa kokeilemaan blogilistan avustuksella, josko olisit aloittanut uuden blogin... bingo! Sinua on kaivattu :)

Russ kirjoitti...

Hienoa että olet päättänyt jatkaa!. Meikäläistä harmitti kovasti kun blogisi vain katosi.

Mikko kirjoitti...

Tai sitten olet vain ihan normaali oma itsesi, eli terve mies, eikä mieheyteen välttämättä kuulu itseisarvoisesti samanlainen tunneilmaisu kuin naiseuteen. Miehet ilmaisevat usein tunteitaan eri tavalla kuin naiset, esimerkiksi fyysisemmin omalla kehollaan. Ei ole tunnevammainen jos ei itke. Mutta saa itkeä jos huvittaa.

Anonymous kirjoitti...

Oma tilanteeni ei paljon tilanteestasi eroa :) Hauskaa luettavaa sinällään.