Tänään lähtiessäni illalla vielä kaupassa käyntiin, haukuin peilin taas pystyyn: "hyi vittu sä oot ruma". Tällä ei ollut mitään sen kummempaa tarkoitusta lietsoa itseäni mihinkään olotilaan, mutta se oli ilmeisesti jatkoa kuitenkin sille, että näin tänään yhden valokuvan, jossa olen mukana. Ketjureaktio oli hidas, mutta ensimmäisen peilin jälkeen se nopeutui. Tarkoitus oli käydä vaatekaupassa katsomassa, ostaisinko yhden paidan lisää, ja sielläkin oli peili. Näin itseni, ja sitten se iski. Fyysinen ahdistusreaktio. Lähdin pois kaupasta, ja kävinkin ruokakaupasta hakemassa mässyä. Totesin jälleen, että syön sekä ahdistukseen että stressiin. Kombinaatio on huono. Nyt tyhjennetyn karkkipussin ja limsan jälkeen odottelen, että mahassa tuntuu, ja että saan illan päätteeksi, tai mahdollisesti keskellä yötä linnoittautua vessaan.
Näin käy heti, kun ryhdyn taas aktiivisemmaksi ATM-aktivistiksi. Vuosi sitten oloni oli erittäin hyvä, nautin elämästä vaikkakin naisettomana, laihduin kymmenisen kiloa ja jaksoin. Nyt kun olen harrastanut tätä, alamäki on alkanut. Näin ollen päätin, että kiellän itseltäni ATM-bloggauksen (vakavasti otettavaa bloggausta tietenkin jatkan, mutta se ei onneksi kiinnosta ketään) ja ihmissuhdeasioihin keskittyvien blogien ja foorumien lukemisen. Seuraan toki tänne tulevia kommentteja vielä ja seuraan sähköpostiani, mutta muilta osin palataan asiaan sanotaanko nyt esimerkiksi kuukauden* päästä.
(* tai ehkä aikaisemmin. Katsotaan nyt, mitä tapahtuu).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
22 kommenttia:
Aarrgghhh... heti lopetit kun sain laitettua sen sähköpostin :´(
En lopeta. Pidän tauon. Katson miten käy. Sillä välin kirjoittelen vastauksia kaikenlaisiin sähköposteihin :P
En tiedä haluatko tätä kokeilla tai onko tästä sinulle mitään apua mutta tuohon huonoon itsetuntoon ja oman peilikuvan välttelyyn on joitain keinoja millä niistä pääsee.
Itsellä oli ennen hirveän hankalaa olla naisten seurassa varsinkin jos näki jostain oman peilikuvan. Tämän ongelman sain ratkaistua vahingossa siten että aloin käymään salilla ohjatuilla aerobisilla tunneilla. Siellä kun suurin osa osanottajista on naisia ja seinät vuorattu peileillä niin ei tuota ongelmaa voi mitenkään vältellä.
Ensimmäisellä tunnilla oli aivan sanoinkuvailemattoman hankalaa ja tukalaa, mutta kun ainoa keino oli mennä ohjaajan perässä ja tehdä kaikki mitä vaadittiin tai muuten tuli vielä hölmömpi olo, niin vähitellen tuohon alkoi tottumaan. Nykyään ei noilla tunneilla käynti enää aiheuta juuri minkäänlaista ahdistusta ja voin nauttia siitä liikunnasta täysillä kun ei tarvitse hermoilla koko aikaa turhaan.
Hmm... nuo bodypumpit tms. voivat olla aika tehokkaita, riippuen toki paljon ohjaajasta. Eräs tehokas keskikehon treenaus ja siten myös ryhdin auttaja on pilates, mutta sekin vaatii tiukan ohjaajan joka osaa ottaa löysäilyt pois.
Eikö siitä (poikamies)elämästä voi blogata mistään muusta näkökulmasta kuin atm?
Tottakai mieli alkaa laahata paskoja latuja, kun joka päivä lanaa ne samat urat entistä syvemmiksi. Jos siitä näkökulmasta ei ole hyötyä, vaan tuloksena on paska olo, niin mikä pointti siinä on? Varsinkaan kun näkökulmat on näkökulmia, eikä mitään totuuksia.
Se ei varmaan olisi ihan hullumpi liikuntamuotokaan näiden hyllyvien läskien hoitoon muun liikunnan ohella. Tietysti kynnys on kovin korkea. Töistä pääsisi puoli-ilmaiseksi varmaankin johonkin tuollaiseen.
Annikki, olet kyllä oikeassa. Saatan ehkä pyörtää osan lupauksestani, mutta sen nyt ainakin olen huomannut, että eräät foorumit ja muut asialle vihkiytyneet blogit lienee paras kiertää kaukaa jatkossakin. En vain tiedä, osaanko kirjoittaa poikamieselämästä muista kuin 1) ATM-näkökulmasta tai 2) niin todenmukaisesta näkökulmasta, että minut tunnistettaisiin ja oikean maailman minä saisin kammottavan maineen. Mutta katsotaan nyt. Pidän joka tapauksessa ainakin vähän taukoa. Viikon, pari.
Kokemus kyllä kertoo senkin, että voin yrittää sävellajin muutosta, mutta palaan aina tähän.
Olen Annikin kanssa täysin samaa mieltä. Jotenkin tulee mieleen tuosta ATM-diskurssista, että eihän se voi mitenkään edes parantaa kenenkään siihen uskovan ja itseään ATM:nä pitävän itsetuntoa. Päinvastoin... Jos on muutenkin huono itsetunto, ATM-diskurssi aivan varmasti vain ruokkii sitä entisestään.
Voisiko ajatella, että alkaisitkin sen ATM:lyn sijasta keskittyä ns. itsesi voimaannuttamiseen? Eli alkaisit tietoisesti etsiä erilaisia keinoja parantaa itsetuntoasi ja koettaisit saada itsesi ajattelemaan itsestäsi parempaa. Unohtaisit vaikka ihan hetkeksi sen paineen tavata ketään ja keskittyisit enemmän itseesi... Veikkaanpa, että parantunut itsetunto näkyisi välittömästi myös ulospäin ja saisit siitä itsevarmuutta myös naisten suhteen.
Mitä mieltä olet tästä?
No niin, pitkään olen seuraillut sivusta kirjoittelujasi täällä ja muualla, mutta nyt on kommentoitava, että tuosta tilasta on (ainakin) kaksi reittiä ulos. Toisen niistä tiedät varmasti itsekin enkä usko sinun itsesikään pitävän sitä oikeasti hyvänä vaihtoehtona. Toiselle reitille pääsemiseksi kehität tuon fyysisen ahdistusreaktion suuttumukseksi, ellei peräti vihaksikin, läskejäsi kohtaan. Sellaiseksi, että muutoksen on tultava ja läskien lähdettävä. Tämän suuttumuksen myötä liikunta tulee huomattavasti houkuttelevammaksi ja aikanaan, kunhan mieli ymmärtää vartalon hoikistuneen, itsetunto nousee.
Tätä ei ole tarkoitettu mitenkään ivalliseksi, masentavaksi eikä myöskään vitsiksi. Itselläni samankaltaisen tapahtuman alkuunpotkaisemana painosta putosi kolmessa kuukaudessa kymmenen kiloa ja viisi lisää seuraavan puolen vuoden aikana lihasmassan merkittävästi pienentymättä. Nyt, vasta pari vuotta tuon kymmenen kilon pudotuksen jälkeen mieli alkaa olla sisäistänyt sen etten enää ole kuvottava läski. Kuvottava läski oli minulle n. 97 kiloa 181 cm pituudella ja nyt painoa on 81 kg. Mikä tämän muutoksen sitten potkaisi minulla käyntiin? Yksi ainut valokuva riitti. Naisia se ei siitä huolimatta ole tuonut :) Tuon yhden ainoan valokuvan alkuun potkaiseman ketjun seurauksena pystyn kuitenkin jo keskustelemaan naisten kanssa melkein ilman tuollaisia Lordi Tylsistyneen valitettavan tutuilta kuulostavia epävarmuus- ja pelkotiloja.
Nyt kamera käteen, peilin eteen alushousuisillasi ja ota kuva itsestäsi edestä, takaa ja sivulta ilman vatsan vetämistä sisään tai muutenkaan huijaamatta. Teetä nämä kuvat ja teippaa ne peilin reunaan ettet pääse niitä karkuun. Valokuva kertoo hyvin säälimättömästi senkin mikä hukkuu peiliin ja muistuttaa siitä mihin ei halua enää palata.
Tämä viesti saattaa kuulostaa karulta ja ehkä paikoin jopa idiootin kirjoittamalta läskeineen kaikkineen, mutta viha on hyvin tehokas katalyytti painon pudotukseen ja siten itseluottamuksen kohentamiseen. Se viha pitää ensin kuitenkin saada lietsottua esille.
Nyt sitten vain miettimään seuraavien lauseiden eroa:
"Tietenkin onnistut kun olet noin kultainen!"
ja
"Älä nyt ole tuollainen *kirosana* heikkomielinen läski!"
(Kuten aiemmin sanoin, tätä viestiä ei ole tarkoitettu missään mielessä sen enempää ivalliseksi, halventavaksi kuin vitsiksikään.)
Miten oletkin onnistunut kääntämään ATM-diskurssin itsesyytöksiksi, kun kyse on nimenomaisesti ympäristön syyttämisestä? Kyse on siitä, että ei mietitä mitä vikaa itsessä on, vaan hyväksytään oma olemus ja mieli sellaisena kuin on ja todetaan, että vika on naisissa ja kulttuurissa? ATM-aktivismin nimenomaan piti olla voimauttavaa.
Sanoisinpa jopa, että haukut väärää puuta. Vika ei ehkä olekaan alempitasoisuusajattelussa vaan siinä, minkä merkityksen sille annat. Toisaalta on toki niinkin, että se lääke, mikä auttaa sairauteen, ei välttämättä terveelle ole hyväksi.
Asiasta kolmanteen. Piti hetken oikein miettiä, kuulostaako tämä liian höglundilaiselta, mutta kyllä sinun mielestäni kannattaisi pyrkiä käyttämään jotenkin hyväksi tätä blogisi fanityttö/naisjoukkoa. On aika lailla resurssien tuhlausta, että noita faneja on pyörinyt täällä jopa reinkarnaatiokierrosten yli, etkä silti ole aktiivisesti pyrkinyt tilannetta hyödyntämään.
Pistät ne vaikka jonoon. Tai joku fanitapaaminen olisi aika vinkeä idea. Junakuvausta aloittelijoille -kurssi tai jotain. En nyt tarkoita mitään unelmien poikamies -tyyppistä konseptia, tai tarkoitan kyllä, mutta en tosissani.
Ihan vakavasti puhuen pidän hieman omituisena sitä, että joku ramppaa vuosikaudet toisen blogissa jakamassa neuvoja ilman minkäänlaista kiinnostusta yhdistää siihen reaalielämäkontakteja. Tyyliin "Haluan lukea sun ATM-blogia onnellisena elämäni loppuun asti."
Itse näen tilanteen siis niin, että ATM-ajattelu aiheuttaa ainakin minussa ketjureaktion, joka päättyy siihen, että latistan itseäni. Tällöin ei ole merkitystä sillä, onko vika ATM-ajattelussa itsessään vain jossain solmussa sen ja itsesyytösten välisessä ketjussa.
Lopputulema on joka tapauksessa se, ettei se vaikuttaisi enää sopivan minulle. En tiedä, osaanko kuitenkaan kirjoittaa poikamieselämästä ilman, että ajautuisin ennemmin tai vieläkin ennemmin takaisin ATM-aktivismiin. Eikä ollenkaan pienin syy ole se, että vaihtoehtona on todella hajutonta ja mitäänsanomatonta höpönlöpöä. Olen kai joskus aiemminkin yrittänyt.
Omaan ATM-aktivismiini tietenkin kuuluu se, että tietenkään naispuolisten pitkäaikaisten lukijoiden kanssa ei tavata, koska pitäähän tässä uskoa, että he eivät oikeasti pidä minusta. Olen kerran jopa teoretisoinut, että blogillani riittää lukijoita juuri siksi, että paljon onnettomampia virityksiä ei blogistaniassa ole nähty. Muissa blogeissa pilkahtaa aina toivo ja valo lähtien aina siitä, että Panu jo moni muu vannoutunut ATM löysivät kaikki tyttöystävät. Heillä tietysti oli ja on muita avuja, joilla pitää lukijoita.
Oli miten oli, parempi olla vaikka sitten koittamatta mitään kuin lyödä päätä seinään.
Tässä on nyt jotain tosi outoa kaksijakoisuutta. Tunnut jatkuvasti sanovan, että itsetuntosi on tosi huono ja olet ihan yöksis jne. Ja sitten hyppäät siihen, miten naiset eivät huoli sinua ja miten olet yhteiskunnan silmissä alempaa tasoa. Mietipä nyt hyvin tarkkaan uskotko oikeasti olevasi kauhea, vai uskotko että olet ihan ok, mutta et kelpaa muille, kun muut ovat niin ranttuja?
Toisia syyttämällä et pääse mihinkään. Luulisi että kaltaisesi fiksu on mies on jo nähnyt mitä AT- ja MAT-diskurssi tekee ihmisille. Jos kerran olet ällöttävä läski, sinun pitää tehdä asialle jotain. Helvetin ikävää, mutta asia nyt on vaan niin. Jos istut perseelläsi syyttämässä muita passiivis-aggressiivisesti ja surkuttelemassa itsestäsi marttyyriä, mitään ei tapahdu, ikinä. Et ehkä nyt jaksa tätä ymmärtää ja suutut, koska et todennäköisesti kestä todellista kritiikkiä itsestäsi ollenkaan. Mutta luultavasti päädyt jossain vaiheessa samaan johtopäätökseen. Joten jos nyt otat onkeesi, säästät edes vähän sitä aikaa.
Sori.
En nyt ymmärrä tuota nimettömän puheenvuoroa. Tässähän ihmeteltiin nimenomaan sitä, että en syyttele toisia, vaan harjoitan itsesyytöksiä. Minusta se, että totean etteivät naiset pidä minusta miehenä siinä mielessä, ei ole mikään syytös heitä kohtaan, vaan vallitsevan asiantilan toteaminen, enkä ole vaatimassa heidän päitään vadille sen vuoksi, enkä ole väittänyt ketään krantuksi (tai ehkä joskus aiempina vuosinani olen, mutten muista tehneeni niin pitkiin aikoihin).
"Et ehkä nyt jaksa tätä ymmärtää"
No en.
"ja suutut"
No en suutu. Tiedä vaikka olisin nostanut perseeni jo aika päivää sitten, mutta koska tämä on yhteen asiaan keskittyvä blogi, niin en ole vain mainostanut sitä täällä.
Minun ehdotukseni olisi, että laitat jonnekin russian brides tjsp. ilmoituksen, voisit saada paljon huomiota ja se ehkä nostaisi itsetuntoasi. Niin minä ainakin tekisin jos minulla olisi yhtä hyvät tulot kuin sinulla heh heh....
-Gc
Mikset samantien ehdota huorissa käyntiä? Miten se että rahalla ostaa huomiota voi parantaa itsetuntoa?
Naisten huomio parantaa miehen itsetuntoa tulisi mistä syystä tahansa. Tämä on kovakoodattu jokaiseen heteromieheen. Lisäksi miksei hyvä ammatti ja hyvät tulot voisi olla samanlainen ylpeydenaihe kuin mikä tahnsa muukin? On se nyt jotain erilaista kuin voittaa lotossa samat rahat. Eräässä tutkimuksessa on todettu, että miehen varallisuus kiihottaa joitain naisia samanlailla kuin naisten kauneus kiihottaa miehiä, mutta ilmeisesti profeministimiehenä et voi ymmärtää miesten ja naisten erilaisuutta.
Jaa jos on erimieltä sinun kanssa niin on automaattisesti feministi vai?
Ei minulla ole mitään huoria vastaan sinänsä. Jos joku haluaa niiden kanssa vehdata, niin siitä vaan. Mutta jos ainoa keino saada kontaktia naisiin on käydä huorissa niin se ei todellakaan nosta itsetuntoa. Sitähän sinä et sympatian puutteessasi voi tajuta, koska et vastaavanlaiseen umpikujaan ole eläissäsi joutunut. Vielä vähemmän sitä kuinka loukkaava pelkästään sen ehdottaminen on.
Olisikin mielenkiintoista seurata, muuttuvatko ajatuksesi poikamieselämästä ja harjoittamasi poikamieselämä, jos et lietso tietynlaista poikamieselämäasennetta tai -puhetta ATM-foorumeilla käymällä.
Voimia!
Pläjäytän, niin sanotusti, sanottavani.
Ulkomuoto vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiin, etenkin itsetuntoon. Ehkäpä häiritsevää on se ylimääräinen mahamäärä, toinen/kolmas leuka tai muuta.
Fakta: kaikista ei-synnynnäisesti-vahvasti-epämuodostuneista saadaan komeita ja menevännäköisiä herroja. Homman nimi on siinä, miten aloitat. Kuntosalille meno on vaikeaa? Osta käsipainot--->alat haluta enemmän itseltäsi--->voitto!
TAI: Haluat nopean muutoksen mielenalaan: osta nahkatakki tai komea puvuntakki tahi ulsteri, jota käytät arkisin. Ja se nahkatakki ei saa olla perusmuotoinen lyhyt puvuntakinmuotoinen vaan mieluummin prätkärotsi. Satanen suuntaan toiseen tämä kuluttaa, mutta käyt töissä, saat rahaa, satsaat hieman--->voitto!
Uuden takin hommaamisella on se bonus, että pienellä psyykkaamisella alat kuntoilla, tiedät itsesi tyylikkääksi, ajattelet, että saat aikaan ja täten sinusta saattaa tulla sosiaalisestikin menestyvä. Ja tietenkin näytät tyylikkäältä.
Että siinäpä se suurinpiirtein oli. Vielä sitä vaan, että tahdon voima on kova.
Kuten stonesiakin sanoi, ulkomuoto vaikuttaa itsetuntoon hyvin paljon ja kaikki muuttuvat menevämmän näköisiksi painoa pudottamalla. Lisäksi liikunnasta ihan sinällään tulee hyvä olo. Itse ainakin suosittelisin, että käyt siellä työpaikkasi kuntosalilla muutaman kerran viikossa jo pelkästään sen hyvän olon tähden, joka liikunnasta seuraa. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa ja keksisi mitä tekosyitä, kun jääräräpäisesti vaan menee niin hyvä olo iskee kyllä sitten jälkeenpäin eikä harmittakkaan enää niin paljon.
Se muutos, oli se sitten punttisalille meno tai jotain perustavampaa laatua, vaatii "ainoastaan" mukavuusalueeltasi poistumisen. Salilla tuo tarkoittaa sitä, että kaikki liikkeet eivät enää tunnu kivoilta ja helpoilta, sillä kivat ja helpot liikkeet ovat edistymiseen käytännössä hyödyttömiä. Mielen syövereiden vastineen varmasti keksit itsekin. Ei ole kovin helppoa ja mukavaa opettaa itselleen, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan. Mutta tästä huolimatta, poikamieselämä on huomattavasti mukavampaa kun läskiä on vähemmän (mikä yleensä implikoi itsetunnon paranemisen). Näin ainakin omalla kohdallani kävi.
Tuosta avatar-kuvastasi on aika hyvä ottaa mallia. Locutus aka Picard on kuitenkin aika kova äijä.
Kannattaa kokeilla terveellisempää ruokavaliota. Se voi parantaa tota vitutusta. Kärsin aivan samoista ongelmista kuin sinä (ja kirjoitan niistä blogiini), paitsi että vitutus on selkeästi vähentynyt panostamalla terveisiin elämäntapoihin.
Lähetä kommentti