Mittumaari

Muuttuakseni normaaliksi yhteisön jäseneksi ja poikaystäväkelpoiseksi materiaaliksi päättelin, että minun on ihan ensin opeteltava menemään ihmisten luo. Siis käymään erilaisissa tapahtumissa, tilaisuuksissa tai edes baareissa ja juhliksi naamioiduissa ryyppäämistekosyissä. Niin tein tänään, oikein juhannuksen kunniaksi. Taisi ollakin ensimmäinen juhannus koskaan kun lähden johonkin.

Pidän voittona siis sitä, että ylipäätään sain kammettua itseni ulos. Olin varautunut siihen, että juon vain pari olutta ja siinä se. Itse asiassa niin kävikin, olenhan jo nyt kotona. En saanut varata koko isoa pöytää itselleni, joten seuraani lyöttäytyi suomalais-venäläinen seurue. He olivat minua seurallisempia, ja yllyin itsekin naureskelemaan hieman sarkastisin sanakääntein suomalaiselle kesälle (en ihan totta muista yhtään aikuisiän juhannusta, että olisi ollut lämmintä ja poutaista. Se tosin voi johtua siitä, ettei juhannuksissani ole ollut mitään muistamista).

Jossain vaiheessa yksi seurueen suomalaisista miehistä esitti seuraavaa:

- että olen liian totinen (ulkonäöltäni, näin ymmärsin) ja minun pitäisi rentoutua,
- että työskentelen luultavasti tietokonealalla (erittäin hyvä arvaus, vaikkakin hieman sivuun meni) ja
- että puhun kirjakieltä.

Kielenkäytöstäni voi kai olla useampaa mieltä. Henkilökohtaisesti pidän siitä, vaikkakin puhun liian vähän (yksi seurueen venäläisnaisista hieman motkotti jossain vaiheessa, kun tajusi läsnäoloni, etten sanaakaan sano). Mutta onko se kuitenkin jotain, mistä pitäisi opetella pois? Pitäisikö opetella jotain maantieteellistä murretta, vai paikallista slangimongerrusta vai kenties jotain räppipuhetta?

Arvaus työnkuvastani mietityttää. Kyseinen herra ei ollut lyhyen ajan sisällä ensimmäinen, joka arveli minun työskentelevän IT-alalla. Onkohan se kauhean negatiivinen piirre naisten mielestä? Luultavasti, mutta sille en osaa tehdä mitään, enkä ole varma, pitäisikö. Ehkä pitäisi jossain vaiheessa kiinnittää vielä enemmän huomiota ulkonäkööni, mutten tiedä mitä voin sille tehdä, paitsi siirtää massa läskistä lihaksiin. Sekään ei ehkä auta arvauksiin ammatistani. Ja toisaalta, parempi joka tapauksessa että veikkaavat IT-alaa kuin todellista ammattiani. Sen epäseksikkäämmäksi ja tylsemmäksi ei mene.

Totisuus kuitenkin huolettaa. Toisin kuin yllämainitut seikat, tämä aivan varmasti vaikuttaa siihen, miten naiset suhtautuvat minuun. Viestin olemuksellani ja ilmeilläni luultavasti täyttä tylsyyttä ja täydellistä huumorintajuttomuuttani. Olen aina täälläkin kirjoittanut, etten osaa hymyillä, ja tämä vahvistaa sen. Olin nimittäin kuitenkin mielestäni hyvällä tuulella, ja seuralaisteni jutut hymyilyttivät minua. Ilmeisesti ei siltä kuitenkaan näyttänyt. Olisiko plastiikkakirurgian paikka, vai mikä avuksi taikka neuvoksi?

P.S. Tosiaan, paikalla oli lähinnä ikäluokaltaan minua vanhempia naisia, sekä äitejä. Oli siellä muutama yksin tai naiskavereidensa kanssa liikkeellä ollut nainenkin. Heistä voisi jopa olettaa, että he ehkä olivat sinkkuja - kuvittelen, että jääkiekkoilevat kuumakallet haluavat naistensa kanssa ryypiskelemään, samallahan voisi todistaa rakkauden hakkaamalla jonkun nörtin... Äh, siis siellä oli muutama nainen, sinkkuja mahdollisesti. En kuitenkaan uskaltanut mennä puhumaan, ja olivat vielä sen verran kauniitakin, etteivät kuitenkaan minunlaisistani perusta. Mutta tavoite ei tosiaan ollutkaan olla ekstrovertti, vaan ylipäätään käydä jossain.