Pahoittelen edellistä merkintää. Hetkittäin iskee jonkinlainen tarve suoltaa sellaista tekstiä, vaikka faktathan ovat kaikille, myös minulle, selvät. Viittaan siis ensisijaisesti yritteliäisyyteeni, joka on varmasti suurin syy ikisinkun elämääni. Se vaikuttaa suoraan todennäköisyyksiin, siinä missä muiden tekijöiden, kuten nyt vaikka ulkoisten piirteitteni, vaikutus ei ole yksikäsitteisesti määrättävissä korkeintaan kuin joinain tilastollisina tunnuslukuina.
Edelleenkään mitään muuta edistystä ei ole tapahtunut. Viikonloppu on tietysti pian taas edessä ja mietin, pitäisikö tällöin tehdä jotain. En tarkoita edellisessä merkinnässä mainitsemaani öyhöväen tavoille alkamista, siis yritteliäisyyden suoraa lisäämistä, mutta ehkä pitäisi keksiä jotain, siis mennä jonnekin tekemään jotain muuta kuin teen tavallisesti viikonloppuisin. En vain keksi mitään muuta järkevää kuin rakkaan harrastustoiminnan elvyttäminen esimerkiksi tutustumalla Leppävaaran ja Helsingin väliseen kaupunkirataan kävellen, eikä aina vain A-junalla. Toinen, mikä tulee mieleen, olisi tutustua viimeinkin joihinkin Helsingin turistirysiin, kuten nyt vaikka eläinpuistoon tai Suomen linnaan, mutta ne kuuluvat ehkä ennemmin varsinaisen kesälomani ohjelmaan sitten myöhemmin.
Ennustan siis, etten tule poistumaan kovin monen kilometrin päähän asunnoltani, eivätkä todennäköisyydet saada edes kaikki-voittaa -arvalla saatavaa palkintoa lottovoitosta puhumattakaan, mikä muille ihmisille on todistusaineiston perusteella sitä jokapäiväistä kauraa.
Päivän saldo:
+ viikon kolmas kuntosalikäynti, ja yllättäen motivaatiota riittäisi näillä näkymin huomisellekin.
- tein mokan, joka saattaa vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiini työpaikallani. En taas tiedä, mitä ajattelin. Pitäisi miettiä aina kaksi kertaa, mikä on tärkeämpää: elämien sotkeminen työasioilla vai ihmisten huomiointi muinakin kuin kollegoina. Saatan kyllä taas liioitella mielessäni.
- minulla oli mielessä jotain varsinaista asiaakin tänne suollettavaksi, mutta nyt ei muistu mieleen, ja on kuitenkin pakko häivyttää edellinen merkintä kirjoittamalla jotain.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Minusta sinun on turha ruikuttaa saamattomuuttasi, kun todellakaan et ole valmis tekemään MITÄÄN ja näkemään vaivaa päästäksesi eroon neitsyydestäsi ja löytääksesi tyttöystävän. Jos vain kotona odottelet, niin voin sadan prosentin varmuudella luvata,e ttä KUKAAN nainen ei sinua sieltä löydä, eikä tule hakemaan. Tee edes deitti-ilmo, jos et muuten pysty aktivoitumaan. Lakkaa ruikuttamasta!
Yksi takuuvarma tapa päästä pois asunnon läheisyydetä on osallistua liikuntatapahtumiin. Suomen ladun sivulta löytää esimerkiksi pyöräilytapahtumia. Varsinkin pääkaupunkiseudulla löytyy lajitarjontaa paljon. Ilmoittelevat yhdistysten ja kerhojen sivuilla. Yleensä ei tarvitse edes olla jäsen.
Hyviä puolia tällaisissa tapahtumissa on paljon: helpot ihmiskontaktit, kunto nousee, saa neutraaleita puheenaiheita työkavereiden kanssa keskusteluun... jne. Muutamien yksilöiden tiedetään jopa löytäneen elämänkumppani harrastuksen parista. Ainakin todennäköisyys potentiaalisten kumppanien löytymiseen on suurempi kuin sohvalla köllötellessä.
Anonyymipurkausten vastapainoksi on tähän hyvä sauma heittää huomautuksena, että tänään ja huomenna on Kaapelitetaalla Helsingin olutfestivaalit. (Jotka ilmeisesti pyrkivät piilottelemaan googlelta ja potentiaalisilta kävijöiltä nimeämällä itsensä anglistisesti Helsinki Beer Festival -väännökseksi)
Liput ovat pöyristyttävän kalliita, mutta ajattelepa millainen läppä olisi raportoida ATM-blogiin olutfestivaaliretkestä yrityksenä luoda naiskontakteja.
Itse ajattelin kyllä mennä ihan sivistysmielessä lauantaina heti puolenpäivän jälkeen.
Ei siellä kuntosalilla kannata liian usein käydä, pidä lepopäiviä. Kehitys tapahtuu levon aikana.
Minä ehdottaisin sellaista vähän ehkäpä itsensä pakottamista supersosiaaliseksi. Eli siis menet minkä tahansa ihmisporukan mukaan hengaamaan, joka sinua pyytää, tai itse teet ehdotuksia. Oli nyt kyse baareilusta, leffan katsomisesta, vaikka golfista, ihan sama. Tämä siksi, että a) yleinen sosiaalinen taito on kuitenkin todella tärkeää ja b) olen melko varma että suurin osa seurustelusuhteista on alkanut ns. kaverien kautta, eli törmää baarissa vaikka samassa porukassa olevaan/olleeseen tutun tuttuun jne jne. Näin ainakin minä olen tavannut jokaisen niistä ehkä kolmesta ihmisestä maailmassa joista olen ollut tosissani kiinnostunut.
Itsensä pakottaminen mukaan voi olla välillä ärsyttävää, eikä sitä ihan aina ole tarvitse lähtäkään, mutta silti uskon että tuosta on enemmän hyötyä kun haittaa. Ja jos asettaa illan tavoitteeksi pelkän "olen tänään edes vähän sosiaalinen", se on aika helppo saavuttaa ja mennä kotiin sillä mielellä että sai suoritettua itselleen asettamansa tehtävän.
Kuntosaleista: kuulen keskenään ristiriitaisia neuvoja. Toisaalta jotkut sanovat, ettei kannata liian usein käydä. Toiset sanovat, että mahdollisimman usein. Miten se nyt on?
K.E.P, tuo on kyllä hyvä neuvo, ja olen jo joskus onnistunut noudattamaankin sitä. Silloin se oli siinä muodossa, että jos joku ehdottaa jotain tai johonkin tarjoutuu tilaisuus, niin älä sano EI. Sano kyllä. Ja jos tuntuu, ettei huvita mennä, että muka "ahdistaa", niin mene silti. Se menee ohi, ja usein on mukavaa. Se toimi aina. Nyt ei ole vaan ollut hirveämmin tilaisuuksia, ja jos onkin ollut, niin on ollut aitoja esteitä.
Jos treenaa koko kehoa ts. jalat ja kädet ja selän ja rinnan ja keskivartalon samalla kerralla, niin kolme kertaa viikossa on maksimi. Jos taas treenaa eri päivillä eri lihasryhmiä, niin voi käydä kuusikin kertaa viikossa s.e. kullekin lihakselle käyntikertoja tulisi vain se 3/vko. Yksi lepopäivä on oltava vähintään. Muutoin lihaksilla ei ole lepoa ja aikaa kehittyä ollenkaan, ja parissa kuukaudessa kunto rapistuu ylikunnon takia, etkä jaksa tehdä mitään. En tiedä, miten kehonrakentajat treenaavat, mutta ei kai siihen tavallinen kuntoilija pyrikään.
Pari kolme kertaa viikossa lihaskuntotreeniä ja saman verran jotain lenkkeilyä tai pyöräilyä eri päivinä on ihan hyvä resepti.
Mikset lainaisi kirjastosta jotain perusteosta kunnon kohottamisesta? Onhan netissäkin yhtä ja toista, mutta sitten pitää taas tietää, mitä etsii ja hakee. Ihan yleinen aloittelijan virhe on rohmuta kaikkea hirveät määrät ja puhkua intoa pari kuukautta, jonka jälkeen homma lopahtaa omaan mahdottomuuteensa, kun sellainen treenaaminen tympii ja väsyttää, eikä tuota oikein vielä tuloksiakaan. Semmoiset perustiedot levosta ja harjoituksesta ja siitä kuinka lihakset ja esim. kunto (ts. sydämen iskutilavuus ja elimistön hapenottokyky ynnä muut) kehittyvät olisi ihan hyvä tietää, vaikka melkein mikä tahansa liikunta, kun edes vähän nostaa persettä penkistä, on hyväksi.
Zombie Survival Guide suosittelee kuntoilun painottamista aerobiselle puolelle. Alakynteen joutuessasi voit kuvitella pakenevasi hitaasti löntystäviä zombeja helpostikin, mutta on muistettava, että zombit eivät varsinaisesti koe väsymystä, eivätkä nuku. Jos joudut pakenemaan jalan ja pakomatkasi venyy, joudut ennemmin tai myöhemmin lepäämään. Varmasti nukut paremmin tietäessäsi saaneesi reilusti etumatkaa.
Itse lisäisin tähän, että vaikka lihasvoima varmasti auttaakin lähitaistelussa, tartuntariski on joka tapauksessa suuri.
Tältä pohjalta sanoisin, että kaksi kuntosalikertaa viikossa on sopiva.
Lähetä kommentti