tiistai 5. toukokuuta 2009

Much ado about nothing

Hiljaiseloa on jatkunut taas sen verran kauan, että on aika raportoida, ettei ole mitään raportoitavaa. On tässä ollut kyllä tekemistäkin kevätloman ja sen kunniaksi suorittamani pienen irtioton muodossa, mutta kehitykseni seurustelukumppanikelpoiseksi eli normaaliksi ihmiseksi on ollut lähinnä passiivista, jossei sentään kuitenkaan taantumuksellista.

Pääsisinpä edes varmuuteen siitä, onko tavoitteeni edes toteutettavissa - tällaisina passiivisina kausina varmistun siitä, etten oikeasti kaipaa mitään seurustelusuhdetta tai seksiä kenenkään kanssa. Ongelma on siinä, että heti kun tuudittaudun vakaumukselliseen selibaattiin, huomaankin taas haaveilevani siitä mahdollisuudesta. Elämä helpottuisi jo sillä, että pääsisin siitä epävarmuudesta lopullisesti.

Jos pitäisi kertakaikkiaan vain valita jompikumpi, joutuisin varmaan valitsemaan vakaumuksellisen selibaatin. Perustelen sitä sillä, että nuorempana en ollut kahden vaiheilla, vaan halusin nimenomaan tyttöystävän; se oli jonkinlainen valkoinen valas, jota en väsynyt tavoittelemasta ainakaan mielessäni. Jos kehitys on tuonut minut tähän tilaan jossa en ole niin varma, voin olettaa kehityksen jatkuvan samansuuntaisena - miksi kehitys vaihtaisi suuntaakaan? Lopulta päätyisin siis joka tapauksessa siihen, että en edes haluaisi. Siis todella olisin haluamatta, en vain siinä mielessä, johon liittyvät ketut ja pihlajanmarjat.

Tietysti minulle tulee mieleen ne vanhat klassikotkin, joiden perusteella pitäisi vain antaa olla:
  1. Sinkkunaisia ei ole enää (siis tässä iässä. -lisäys 21.05) - ainakaan niin paljoa, että henkilö voisi löytää sen, josta pitää ja joka myös pitäisi tästä. Ja jos tällainen löytyy, niin jokin estää mitään suurempaa syntymästä.
  2. En voisi enää oppia elämään parisuhteessa, tai
  3. edes pitämään omalta osaltani yllä suhdetta keneenkään.
Sanalla sanoen: olen liian vanha.

Mutta eihän tämän bloggauksen pitänyt tällaiseksi surkutteluksi mennä. En vain tiedä, miten voisin kirjata sadannen kerran ylös eräitä realiteettejä kuulostamatta surkuttelijalta. Vastapainoksi sanotaan nyt, että en pidä itseäni kuitenkaan täysin toivottomana tapauksena vieläkään. Vaikka ylläolevat kolme kohtaa ovat kovia realiteettejä, ne eivät kuitenkaan ole mitenkään ehdottomia. Ei ole mahdotonta, että kohtaisin jonkun, jonka kanssa oppisin sen, mitä olisi pitänyt oppia jo aikapäiviä, ja vielä ajoissa niin, ettei suhde ehdi mureta käsiin. Joka tapauksessa olen nyt luultavasti valmiimpi kuin koskaan minkäänlaiseen suhteeseen, vaikken sinänsä olisi valmis. Ennen - ja siis myös silloin, kun aktiivisesti halusin suhdetta - olin luultavasti vielä epävalmiimpi. Varma en voi tietenkään olla.

Päivän saldo:

+ Olen pitänyt kiinni (lähes) päivittäisestä kuntoilusta.
+ Ainoa lipsuminen tapahtui "irtiottoni" aikana, mutta en laske sitä lipsahdukseksi. Tuulettuminen teki varmasti hyvää, vaikka ympäristönvaihdos ei näyttänyt helpottavan minua tuomaan esille mitään salattuja puolia itsestäni.

- Olen ajautunut taas jonkinlaiseen tilaan, jota en osaa kuvata muutoin kuin "passiivinen".

9 kommenttia:

fascia kirjoitti...

Kuka sanoo että pitää ottaa oman ikäisensä? Kyllä mä kattelen sillä silmällä parikymppisiä ja hiukan allekin yhtälailla kuin kolmeakymppiä lähenteleviä, ilman että kokisin tekeväni kovastikin väärin.

Annikki kirjoitti...

jos yksinelävien tilasto-osuus on koko ajan kasvussa, niin mistä se harhaoletus tulee, että sinkut on jotenkin loppu. Koska eivät ne sinkut ole miehiä. Ne on naisia kaupungeissa.

Lord B. kirjoitti...

Minulla on sellainen tunne, että tätä asiaa on tässä blogissa puitu ennenkin. Toisaalta koska blogin metateemana tuntuu olevan kehän kiertäminen, voidaan asiaan jälleen palata.

Eli tarkoitin siis tietenkin sitä, että tässä iässä kaikki sopivassa ikähaarukassa (noin 20-30 - rajat ovat vähän häilyvät) ei sinkkunaisia tunnu olevan olemassa, ja ne harvatkin ovat sitten sellaisia, joiden kanssa minunlaisella ei voi syntyä mitään.

Olen toki kuullut paljon siitä myytistä, että erityisesti pääkaupunkiseudulla olisi paljon naissinkkuja. Jostain kumman syystä silti aina, kun johonkuhun tutustun, tai jonka kuulen juttelevan jollekin ystävättärelleen tai sattumalta huomaan jonkun puolitutun vaikka Facebookissa, ilmenee että tämä seurustelee, ellei ole sitten oikein jo naimisissa ja odota lasta.

Anonymous kirjoitti...

Kaikissa ikäryhmissä välillä 0-50 vuotta naisia on vähemmän kuin miehiä. Osa miehistä jää aina ilman:

http://www.vaestorekisterikeskus.fi/vrk/files.nsf/files/D7758D69FFD46658C225746C002D6DE6/$file/Taskutieto_2008.pdf

sivu 11.

Panu kirjoitti...

Paras vaan satsata ronskisti 17-18-vuotiaisiin, niiden joukosta löytyy ehkä joku jolla ei ole miestä.

Jos uskaltaisin, panisin Lordin puolesta kontakti-ilmoituksen johonkin treffipalstalle. Olen todistettavasti osannut kirjoittaa sellaisen ilmoituksen, jolla mies saa tilapäistä seksiseuraa (tosin mokasin senkin jutun koska en uskaltanut sitä huorahtavampaa sitten tavata IRL ja siihen vähemmän huorahtavaan ihastuin ja pelotin hänet pois).

Anonymous kirjoitti...

Mitähän tällaisen 38-vuotiaan sinkkunaisen pitäisi ajatella pariutumismahdollisuuksistaan, jos jo yli 10 vuotta minua nuorempi kokee olevansa liian vanha...? Heittää kirves kaivoon? Luovutanko siis?

Lord B. kirjoitti...

Anonyymi, pitää kyllä paikkansa, jos tarkastellaan koko Suomea. Henkilökohtaisesti olen huomattavan paljon kiinnostuneempi pääkaupunkiseudun tilanteesta. Olen lukenut moninaisia kertoja, että täällä naisia olisi enemmän kuin miehiä mm. siitä syystä, että miehet jäävät helpommin kotiseudulleen vanhoiksipojiksi, kun naiset suuntaavat kärkkäämmin kaupunkeihin opiskelemaan ja työskentelemään. Havaintojeni perusteella tämä ei kylläkään pidä paikkaansa, vaan joka naiselle tuntuu riittävän mies, ja loput ovat lesboja.

Panu, tietysti jos haluaisi pelkkää seksiä. Tuon ikäisethän nyt haluavat lähteä vuosiksi maailmalle etsimään itseään tai muuta sellaista, joten varsinainen suhde ei tulisi varmaan kysymykseenkään.

38-vuotiaan sinkkunaisen ei toki kannattaa luovuttaa - sinkkumiehiä kun riittää kyllä neljissäkymmenissäkin, ja osa heistä on varmasti hyvinkin kelvollisia.

fascia kirjoitti...

Eikö se noissa 18-20 vuotiaisissa ole parasta, että suhde on periaatteessa ensimmäinen kunnon kokeilu aikuistensuhteesta, joten mitään paineita ei ole onnistumisesta.

Periaatteessa sun ikäinen nainen yleensä hakee pysyvämpää suhdetta, eikä enää noita säätämisiä. Ja kun et ole itsekään aiemmin seurustellut niin silloin tuollainen "leikki"-suhde voisi olla parempi, kuin heti hirveän vakava ja perheeseen tähtäävä.

Ilkka kirjoitti...

Ootkos nähnyt otsalleesi näytelmän..?

Oli oikein hyvä kun aikoinansa sen kävin katsomassa, suosittelen jos tilaisuus tuleepi.