Löysin toisenkin ilmoituksen, johon olisin voinut naisen asettamia reunaehtoja hieman laveasti tulkiten vastata. En tiedä, onko se nyt sitten sitä perusteellista vikaa minussa vai päivän kuntoa kun en pysty tekemään niin edes piruuttani.
Tiedän tämän kuulostavan typerältä, mutta luulen tavallaan pelkääväni, että toinen vastaakin aidosti innostuneena. Pelkään tuottavani pettymyksen niin seuramiehenä kuin sängyssäkin. Seuramiehellä tarkoitan, etten jaksakaan kiinnostua toisesta joko alkuunkaan, tai sitten ajaudun jonkinlaiseen protosuhteeseen, kun en uskalla panna vastaankaan vaikka ei pohjimmiltaan kiinnostaisi.
Välillä mietin, että selvisinköhän sittenkään koskaan siitä masennuksesta, josta olen välillä ajatellut, ettei alun alkaenkaan ollut. Vaikka epäilemättä aallonpohja on jo kaukana takana, siitä saattoi jäädä jonkinlainen (pysyvä?) vamma. Stressin piikkiinkin voisin laittaa kaiken - töissä kieltämättä on juuri nyt vähän stressaavaa - mutta luulisi senkin häviävän ennemmin tai myöhemmin. Nyt tuntuu kuin olisi jonkinlainen krooninen stressi päällä ilman mitään helposti keksittävää syytä. Saattaa olla huonot yöunetkin, en minä tiedä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Noihin negatiiviisiin/pessimistisiin ajatuksiin ei varmaan auta mikään muu kuin jatkuva itselle 'valehtelu'. Aina kun tulee mieleen joku negatiivinen tai itseä mollaava ajatus niin se pitäis vain systemaattisesti työntää syrjään ja korvata se ajatus välittömästi sillä miten tajuttoman mahtava ja kaikenkaikkiaan ylivertainen yksilö sitä onkaan muihin verrattuna. Jonkun ajan kuluttua sitä sitten ilmeisesti alkaa uskomaan noihin juttuihin ja se vaikuttaa sitten myös käytökseenkin kun ei jatkuvasti ole lyömässä itseään maahan ajatustasolla.
Hienosti sä ainakin analysoit kaikkea. Varmaan saat vielä alitajunnaltasi vastauksiakin... Joskus voisi olla ihan hyvä kun ei niin hirveästi edes miettisi, eläisi vain tunteella, pitäisi hauskaa ja katsoisi mitä tapahtuu. =)
Jotenkin muuten kuulostaa siltä et sulla ois joku kriisi siitä, ettet kiinnostu kaikista naisista. Eihän sun tarvitsekaan! Harvempi meistä kaikista vastaantulevista kiinnostuu. Se yleensä riittää jos joskus jonkun kiinnostavan löytää...
Chin kommenttiin: naiselle tuo eläisi ja pitäisi hauskaa riittää useimmiten - miehen vaan pitää tehdä enemmän töitä ( = aloitteita), että saisi jotain suhteita syntymään. Tosin se liika analysointi on varmaan osittain totta.
Eli nyt vaan hyvä mies elämään tunteella ja pitämään hauskaa aloitteita tekemällä, niin siitä se sitten lohkeaa.
t. Simppa
Minäkin stalkkasin profiilisi. Edukseen erottuu kohderyhmän silmissä, arvioisin.
Annatko muuten vieraskirjaasi kommentoineelle naiselle muuta palautetta kuin kuivahkon kuittauksen? Ehkä ymmärrän asiasta vielä vähemmän kuin luulinkaan, mutta mielestäni naisen puumerkki vieraskirjassa on ehdottomasti kutsu ottaa häneen yhteyttä. Vai eikö neiti vain muuten napannut sinua?
En oikein hallitse tunteella elämistä. Muuten olen sitä mieltä, että itselle valehtelu on hyvä keino kyllä, jota pitäisi vain soveltaa aktiivisemmin. Siitä ei kyllä saa blogitekstiä oikein.
Ja Chi; myönnetään, että minusta on tavallaan hämmentävää, etten kiinnostu varsinkaan silloin, jos minua kohtaan osoitetaan kiinnostusta. Näin on käynyt kyllä vain kerran elämässä, mutta silti. Ehkä tässäkin kuitenkin on sitten vain taustalla ensin se, että miehen oletetaan näissä asioissa olevan jonkinlainen automaatti, ja toisekseen analysoin järjellä sitä, millaisiin tyttöihin luulisin ihastuvani.
Ja muuten; olin aloitteellinen, ja lähetin viestin. Toveri kommentoi taannoin, että todennäköisyys sille, että nainen vastaa vastausviestiin on nolla. Hän oli oikeassa.
Pitänee hämärtää profiili pois. Brunologin viittaamalle tapaukselle en tainnut vastata ensinnäkään siksi, että luulen etten halua etäsuhdetta. En muista, oliko jokin muukin syy. Joka tapauksessa ajattelin myös, että hänen tekstinsävynsä oli sen verran neutraaliin kommentaarisävyyn kirjoitettu, etten tainnut ajatella sitä ollenkaan minkäänlaisena "kutsuna".
Lähetä kommentti