Jaaha. Tunnin normaalia lyhyempi viikonloppu alkaa sitten olemaan ohitse. Ei ole taas vaikea arvata, miten sujui. Ihmiskontaktini rajoittuvat baarin tyttöön (siis myyjään), jolta tilasin kaljaa ja joka jostain kumman syystä muisti, ettei minulla ole S-etukorttia. Toinen ja kolmas kontaktini olivat kaksi videovuokraamon ultrasöpöä tyttöä, joille puhumista häpesin heti. Ei siksi, että sanottavani rajoittui pakollisiin vuokraus- ja karkinostorepliikkeihin ("Hei", "Otetaas nää", "Täs" ja "kiitti"), vaan että ääneni oli taas kuin minkäkin munattoman ATM-nahjuksen pihinää miehekkään ja kantavan mörinän sijaan.
Eikun kävinhän minä kioskillakin. Sielläkin oli nainen kassalla. "Ottaisin nää", "täs, ja pankilla", "kiitos", "moi". Ja nyt kun tarkemmin ajattelin, taisin käydä perjantaina kaupassakin. Sanoin samaa kuin kioskin kassallekin ensimmäistä repliikkiä lukuunottamatta.
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Miehekkään ja kantavan äänen käyttöä voi harjoituttaa, kuten myös yleistä ulosantia (ryhtiä tms.). Ei varmaan olisi haitaksi työelämässäkään. :)
Ei se ääni ole töissä ongelma. Viimeksi viime viikolla oli työkavereiden kanssa puhetta äänenkäytöstä, ja minun ääni mainittiin kantavaksi ja kuuluvaksi. Kysymys on tilanteen vaikeudesta.
Siihenkin on apua :)
Ai? Ei tietenkään sillä, että haluaisin tehdä keneenkään vaikutusta.
Tästä asiasta itseasiassa voisin kommentoida juuri suoraan sähköpostiisi, kunhan saan vain ensin aikaiseksi.
Lähetä kommentti