tiistai 24. maaliskuuta 2009

Vaihdan sanoja

No niin, tämä bloggaaminen meni taas tällaiseksi pelleilyksi. Aina se ihmetyttää minua, että sekopäisimmätkin kirjoitukseni (tuosta edellisestä ei ole vielä riittävästi todistusaineistoa) näytetään ottavan todesta, enkä nyt tiedä, onko sekään sitten hauskaa. Sitten niitä merkintöjä seuraa ikään kuin jonkinlaisena krapulana tällainen "se olikin vain leikkiä!"-merkintä, joka sekin on raivostuttavaa luultavimmin kaikkien kannalta.

Aion mennä lähipäivinä useisiin paikkoihin, jotka eivät kuitenkaan ole baareja tai ylipäätään alkoholintarjontapaikkoja, ja joista kaikki aina sanovat, että niissä ihmiset kohtaavat. Puhun kahviloista, näyttelyistä ja sellaisista. Jos jätetään fraasit kuten "kiitos", "pankki" ja "otetaan vielä tuollainen texaspulla" pois laskuista, montakohan sanaa vaihdan ihmisten kanssa? Luulen, että vastaus on yksinumeroinen: 1. Mistäkö moinen optimismi? Tietysti siitä, että välillä olen niin kömpelö, että astun jonkun tielle vahingossa, jolloin sanon "anteeksi". Jos taas pitäisi arvata naisten kanssa vaihdetut sanat, niin arvauksesta pitää vähentää ainakin kaksi.

21 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Jotenkin tuosta saa sellaisen vaikutelman että odotat muiden tekevän aloitteen keskusteluun. Kokeilepa ihan huviksesi sellaista että lähdet vaikka siellä näyttelyssä käymään kaikki ihmiset läpi ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Menet vain ja vaikka tervehdit ihan vain sanomalla hei ja sitten kysyt jotain täysin banaalia vaikka jostain taulusta tai mitä ikinä siellä näyttelyssä on. Sitten kun tuntuu ettet keksi mitään järkevää sanottavaa tai olet muutaman lauseen vaihtanut tuon henkilön kanssa niin jollain tekosyyllä, olet vaikka menossa katsomaan jotain toista osaa siitä näyttelystä, lähdet pois siitä tilanteesta. Tärkeintä on ettet kuvittele tämän keskustelun johtavan yhtään mihinkään vaan että ainoa syy siihen on mennä puhumaan jollekin ventovieraalle ihmiselle.

Annikki kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=VGMqXHpRCCQ

olen aina ollut sitä mieltä, että tuo biisi paranee huomattavasti, jos sitä laulaisi (nörtti)mies. Se on ajatukseltaan silloin paljon freesimpi.

--

Minulla on välillä vaikeuksia huomata, milloin kirjoitat vitsin, ellei se mene juuri noin paljon yli. En yhtään tiedä, mistä se johtuu. Ei varmaan vaan leikkaa. :D

Lord B. kirjoitti...

Anonyymi, tuo olisi varmasti hyvää harjoitusta. Koitan yrittää, jos en ole ainoa paikallaolija.

Annikki, no, omaa syytänihän se tietysti on, jos jätän epäselväksi. Tiedän rajan olevan varsin häilyvä toisinaan.

Fascia kirjoitti...

Hmm... tarkoitatko minun kommentointejani? Vai noita loppukaneettejasi joilla "yrität" vakuutta meidät sosiaalisesta kelvottomuudestasi? :)

Muuten oletko koskaan nähnyt elokuvan Le fabuleux destin d'Amelié Poulain tai vain Amelié kuten se ranskankielisen maailman ulkopuolella tunnetaan. Jos et ole, vuokraa ihmisessä tai hae torrentti netistä. Katsomisen arvoinen filkka, olisi mielenkiintoista tietää mitä ajattelit tuosta elokuvasta.

Lord B. kirjoitti...

Fascia, en välttämättä. Yleiskuvaksi jää vain se, minun ja lukijakunnan käsitykset selvästä vitsistä eroavat enkä aina ymmärrä, miksi. Mutta kuten Annikille tuossa selitin, tiedän rajan olevan toisinaan varsin epäselvä, ja joutunen ottamaan vastuun siitä.

En ole Ameliétä nähnyt. Olen aina kuvitellut, että se on jonkinlainen tyttöjen taideleffa. Olen tosin alkanut suhtautumaan myötämielisemmin jopa ranskalaisiin taide-elokuviin, ja voisinpa hyvin katsoakin sen. Katsotaan viikonloppuna, jos lähivuokraamosta löytyy.

Fascia kirjoitti...

Ei... se EI ole tyttöjen taideleffa. Mutta se voisi ehkä tarjota jotain kiinnostavaa. En viitsi sanoa tarinasta sen enempää jotten pilaa sitä.

Annikki kirjoitti...

Pöh, mikään taideleffa... se on hauska elokuva maailmasta, jollaisessa kaikki tahtoisivat elää. Ja jotkut kyllä elävätkin.

Jaa, voisin kyllä itsekin katsoa sen pitkästä aikaa.

unienvanki kirjoitti...

On se tyttöjen taideleffa.

Synonyymi kirjoitti...

I. Epäonnisuutenne naisten kanssa johtunee osaksi siitä, ettette ole sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan. Ei Suomessa sanota "anteeksi", Suomessa sanotaan "oho!"

II. Amalia Varsan (sic) ihmeellisestä kohtalosta en osaa sanoa sitä tai tätä, mutta jos tekee mielenne katsoa jokin ranskalainen elokuva, katsokaa sellainen kuin "le Salaire de la peur" eli pohjoisella rahvaankielellämme "Pelon palkka". Se on maailman jännittävin elokuva, ja ehdottomasti myös taidetta.

Fascia kirjoitti...

Se elokuvan ranskalaisuus ei nyt ihan ollut se syy miksi kehotin Lordia katsomaan tuon...

Suomessa "oho.." sanovat vain vanhat ämmät jotka tönivät ja kiilaavat tahallaan.

-TC- kirjoitti...

Jos ja kun katot amelien, kerro toki.
Mä olen maailman ainoa ihminen joka ei pitänyt siitä leffasta...

Lord B. kirjoitti...

Olen monesti sortunut möläyttämään "oho", mutta olen aktiivisesti myös pyrkinyt välttämään sitä. Useimmin taidan sanoa "oho, anteeksi" kuin jonkinlaisena kompromissina.

Pakko se Amelié kai on sitten katsoa :P Tietysti tässä päässee nousemaan kaikenlaisia ennakkoluuloja - tai siis minullahan on sellaisia jo valmiiksi. Joudutte nyt kuitenkin muutamia päiviä malttamaan.

Annikki kirjoitti...

Minusta se taitaa parantua joka katselukerralla. Ensimmäisenä nyrpistelin sille, toisella kerralla se oli ihan hauska, ja nyt kolmannen kerran se oli tosi hyvä.

PS. oli se kyllä vähän taiteellinen

PPS. rakkaus ei asu insinöörien suosittelemissa elokuvissa. Usko tyttöjä.

Synonyymi kirjoitti...

Suomessa "oho.." sanovat vain vanhat ämmät jotka tönivät ja kiilaavat tahallaan.

Eivät vain vanhat ämmät, vaan myös kalapuikkoviiksekkäät miehet. Mutta hyvä on. Ehkä nykyään Suomessakin on sopivaa sanoa "anteeksi", kun itse pääministerimme on toimekkaasti näyttänyt asiassa esimerkkiä.

PPS. rakkaus ei asu insinöörien suosittelemissa elokuvissa.

Oliko tämä jokin vihjaus? En ole insinööri, vain entinen ylioppilas.

unienvanki kirjoitti...

"rakkaus ei asu insinöörien suosittelemissa elokuvissa. Usko tyttöjä."

Tämähän nyt on vain naisten yritystä monopolisoida rakkauden määrittely.

Sen verran voin kuitenkin kommentoida, että nähdäkseni Pelon palkka kiistämättömistä jännitysansioistaan huolimatta on lähinnä miehistä viihdettä. Amelie taas on vähän sellainen maailmankatsomuksellinen trippi, jonkinlaista tyttöjen prinssiunelmaa puettuna taide-elokuvaksi. Kiistämättömän viihdyttävä toki (joskaan ei kestä uusintakatselua), mutta jos ranskalaisista rakkaustarinoista puhutaan, niin onhan Jeunet'lla itselläänkin plakkarissa parempi tekele, eli Delicatessen.

Fascia kirjoitti...

Hmm... en itse näe Amelié elokuvaa puhtaana rakkaustarinana, eikä se ihan täysin ole se syy miksi Lordille sitä ehdotin. Mutta ei siitä mikään pakko ole pitää, jos se ei mitenkään kosketa itseä. Samaa mieltä Annikin kanssa että tuosta löytyy elokuvasta löytyy uusia puolia kun sen katsoo uudestaan myöhemmin.

Vaan kirjoitan enemmän siitä, kun Lordi joskus saa sen katsottua ja siitä blogattua.

Annikki kirjoitti...

Enhän minä miehistä mitään puhunut, vaan insinööreistä, herra varjele :D

"Tämähän nyt on vain naisten yritystä monopolisoida rakkauden määrittely. "

Tämähän nyt on vain miesten yritys mitätöidä naisten mielipiteet. Jos noin kulunutta näkökulmaa lähdetään käyttämään, jossa yksi nainen = "naiset" ja yksi insinööri on "miehet". Heehehee

Ei tässä nyt etsitty parasta viihde- tai rakkauselokuvaa, vaan jotain ihan muuta.

unienvanki kirjoitti...

" rakkaus ei asu insinöörien suosittelemissa elokuvissa. Usko tyttöjä."

vs.

"Jos noin kulunutta näkökulmaa lähdetään käyttämään, jossa yksi nainen = "naiset" ja yksi insinööri on "miehet"."

Kikattelisin, jos olisin nainen. Kuka muuten miehistä puhui?

Annikki kirjoitti...

Niin, siinä on looginen viittausvirhe, kun henkilön A viitatessa insinööreihin viittaa naisiin vastaukseksi. Sellainen viittaus asettaa ryhmänä insinöörit ja naiset vastaaviksi pareiksi, ja sitähän ne eivät ole. Sellainen on löperöä, koska ryhmänä insinöörit sisältää naisia, ja naiset insinöörejä. Kukaan ei puhunut miehistä, ja juuri siinä se virhe piileekin. Viittaa ensi kerralla vaikkapa luonnontieteilijöihin, se sitä paitsi säväyttää enemmän kuin "naiset".

No jos on tosi taitava, niin sitten tyylirikko voi olla hyväkin tehokeino, mutta vain jos on tosi taitava.

Sitäpaitsi oli virheellistä olettaa, että puheena ollutta elokuvaa ylipäätään edes suositeltiin rakkauselokuvana. Esimerkiksi minä en pidä sitä ensisijaisesti rakkauselokuvana, vaan sellaisena elokuvana, joka on kuin suuntaviitta rakkauteen (among many things). Ei sillä tavoin, että se esittelisi ihanteellista rakkautta, vaan sillä tavoin, että se esittelee sydänten aukeamista itse elämälle. Sillä ei ole romantiikan kanssa mitään tekemistä. Näin ollen voi puhua vain omasta puolestaan, ei siitä, mitä se muiden mielestä mahtaa olla. Varsinkin kun menee arvailussaan metsään ja esittää ne silti kuin faktana.

Mitä taas tulee, siihen, että itse puhuin tytöistä, niin todellakin ja täsmällisesti tarkoitin monikolla näitä tyttöjä, jotka tässä ketjussa ovat olleet puoltamassa ko. elokuvaa, en mitä tahansa tyttöjä.

unienvanki kirjoitti...

Hilpeäntasoista sekavuutta. Muistuttaisin, että vaikka naisilla on lupa puhua tytöistä, miehillä sellaista oikeutta ei käytösnormeissa ole. Siten keskustelussa on aina huomioitava, että mies joutuu naiselle vastatessaan tällaisen viittauksen muuttamaan.

tpjs kirjoitti...

Jos maailmankatsomuksellista trippiä kaipaa, kannattaa katsoa ennemmin Fight Club. Ranskalaisista tyttöleffoista tulee vain vihaiseksi. ;)