torstai 19. maaliskuuta 2009

Absoneutri

Mietin joskus, että jollain sairaalla tavalla minua voisi pitää vahvana ihmisenä. Luulen, että minun asemassani moni muu mies alkaisi ryyppäämään. En tarkoita rapajuoppoutta, vaan sitä että alkoholia kulutettaisiin känneihin asti joka ilta täyttääkseen jonkinlaisen tyhjyyden ja turruttaakseen pahan olon.

Näin ei tietenkään ole. Ryyppääminen on miehekäs teko, ja jokaisen itseään miehenä pitävän pitäisi kantaa mäyräkoirallinen kaljaa kotiin töistä kaupan kautta tyhjään kotiin tullessaan, ellei ihan sitten turvauduta Alkon tuotteisiin nopean juopumustilan toivossa. Kokenut viinaveteraani tuskin edes kärsii krapulasta.

Toista se on meillä nörttineutreillä. Elämän hankkiminen tunnetusti tarkoittaa ryyppäämistä ja naimista (-Panu), emmekä me täytä edes ensimmäistä kriteeriä, saati sitten toista. Kyllähän minäkin tätä kirjoittaessani juon olutta, mutta tämä yksi pieni pullo parina iltana viikossa ei ihan ole sellaista juomista. Lähinnä yritän korvata sokeripitoisempia juomia tällä. Aamulla en huomaa mitä eroa, ja olen taas ennen seitsemää töissä, kuten kunnon sukupuoleton ja sukupuolielämätön olio.

8 kommenttia:

Anonymous kirjoitti...

Voihan sitä epämieluisaa todellisuutta paeta muutenkin kuin ryyppämällä, vaikka esimerkiksi pelaamalla jotain tietokonepeliä kuten World of Warcraft. En tiedä onko sinulla mitään tuollaisia harrasteita, mutta tuo ryyppääminen tuskin on ainoa tapa. Hirveän haitallinen vain muihin verrattuna.

Lord B. kirjoitti...

Ei minulla addiktioon asti meneviä korvaavia harrasteita taida olla. Pelaan kyllä tietokonepelejä, mutten kovin paljoa ja hyvin kausiluontoisesti sitäkin vähää enää nykyään.

Anonymous kirjoitti...

Itsekin alkoholia äärimmäisen vähän kuluttavana miehenä totean että on aika pelottavaa miten usein huomaa nuorten miesten alkoholittomuuden ja yksinäisyyden korreloivan keskenään.

Lord B. kirjoitti...

Tiedetään kuitenkin tapauksia, joissa melko vähän, jos ollenkaan, alkoholia kuluttava mies on löytänyt tyttöystävän, ja jolla on jopa jonkinlainen kaveripiiri - ei usein kuitenkaan kovin laaja. Eikä kyse ole ollut uskonnollisista ihmisistä. Syy-seuraus -suhdetta tuskin voidaan kuitenkaan kiistää. Ainoa lohtu on se, että vanhempana alkoholittomuus voisi olla ihan hyväkin meriitti, ellei olisi runkaten ruilaustun nuoruuden ja aikuisuuden jälkeen niin solmussa itsensä kanssa.

Fascia kirjoitti...

Auttaako sua muuten alkoholi yhtään?

Tarkoitan siinä mielessä että irtoaako kielenkanta yhtään, pystytkö heittämään läppää böönille tms.

Lord B. kirjoitti...

Varsin harvoin olen päässyt analysoimaan rohkeustasoani juovuksissa. Kännissä olen kuitenkin:

- Yhden kerran mennyt juttelemaan vieraalle naiselle. Hän ei reagoinut mihinkään sanomaani muuten kuin käskemällä painua vittuun.

- Yhden kerran olen astellut tanssilattialle aikeenani pyytää vierasta naista tanssimaan. Hän oli ehtinyt kadota paikalta ennen kun olin ehtinyt baarin ylätasanteelta tanssilattialle.

Näin ollen voi siis sanoa, että alkoholi auttaa, jos verrataan siihen, että muuten vain istun ja olen hiljaa odottaen, että joku suvaitsee vastata johonkin hutaistuun treffi-ilmoitukseen :D

Fascia kirjoitti...

Hän ei reagoinut mihinkään sanomaani muuten kuin käskemällä painua vittuun.

No perkele nainen, sinnehän tässä yritetään päästä. :p

Anonymous kirjoitti...

Kulutan aika paljon alkoholia ja olen aika yksinäinen mies.