Kyllähän minä sen myönnän, etten aina välitä olla onnellinen toisten puolesta. Tuttujen puolesta kylläkin - heidän kohdallaan yritän tarpeeksi - mutta puolitutut ovat toinen asia. Tässä taloyhtiössä asuu yksi muuan puolituttu. Ehkä sekin on vähän liioitellusti sanottu, eihän minulle ole edes naapurisuhdetta tähän. Neljäsosatuttu. Kuvittelin tämän elelevän poikamieselämää, onhan tämä luultavasti kuitenkin minua nuorempi, en ole koskaan nähnyt hänellä tyttöystävää (itseasiassa en ole koskaan nähnyt häntä muualla kuin työpaikalla), eikä hänen ovessaan ollut kuin yksi sukunimi --- ennen joulua. Kun palasin joululomaltani, oli rapun ovelle, asukasluetteloon ja oveen ilmestynyt toinen nimi.
Eihän se minua kosketa, mutta kyllä minua silti kirpaisee, että muille tuntuu löytyvän kyllä tyttöystäviä ja parisuhteita, joiden monien todistajanlausuntojen mukaan pitäisi olla harvinaisuudeltaan lottovoiton luokkaa. Josta muistinkin hauskan yhteensattuman joululomaltani - satuin sekä meno- että paluumatkalla juurikin lottovoittajien vaunuun. Olipa se merkillistä.
Takaisin asiaan. Tiedän olevani alhainen olento, mutta melkein toivoin tämän toisen nimen olevan pelkkä kämppäkaveri tai tämän miehen poikaystävä. Sitten unohdin koko asian, kunnes tänään näin sen naisen. Nyt sitten taas yritän niellä katkeruuttani maailmaa kohtaan, jonka syytä on se, etten täytä (heteroseksuaalin) sukupuolielämän edellytyksiä, että olen kykenemätön rakastumaan, rakastamaan että vastaanottamaan rakkautta tai saamaan jonkun rakastumaan minuun tekemättä mitään tai edes millään monimutkaisella silmänkääntötempulla. Ei sillä, että tämä nainen olisi vaikuttanut ihan minun tyypiltäni. En minä varsinaisesti kateellinen ole nimenomaan tämän puolivieraan henkilön onnesta tai tyttöystävästä. Lähinnä turhaudun siihen, että koen olevani jokseenkin ainoa, jolla kuiva kausi vain jatkuu ja jatkuu. Vaikka se olikin katkolla kesällä muutaman viikon, ja että senkin pilasin olemalla ihastumatta tarpeeksi väkevästi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Harmillinen juttu. Olen kuitenkin sitä mieltä että ensimmäisissä suhteissa olisi ihastumista tärkeämpää vain harjoitella sitä tilannetta, jossa kaveerataan yhdessä, mennään yhdessä tekemään asioita ja ollaan sukupuoliyhteydessä.
Melkeinpä sanoisin, että kunnon panetus- ja pornopohjalta lähtevä suhde on tervein tapa aloittaa, koska on ainakin jokin yhteinen intressi.
Olen melkeinpä samaa mieltä anonyymin kanssa. Suosittelen kunnon panetus- ja pornopohjalta lähteviä suhteita minäkin, kunhan kondomi pysyy paikallaan. Sitä paitsi on aivan oikeasti oma hommansa oppia olemaan lähellä toisen ihmishenkilön pissavehkeitä vaikka tämä olisikin haluttua sukupuolta. Kun minulla oli ensimmäiset seksijuttuni, se oli oikeasti ongelma että pidin pimppalimaa pahanhajuisena.
Lähetä kommentti