maanantai 29. joulukuuta 2008

Parit ja paaria (Mainio Seuramies II)

Olen viime aikoina harrastanut illanviettoja -- pari kertaa. Nyt olisi periaatteessa jälleen mahdollisuus sellaiseen uutena vuotena erään tuttavan luona, mutta ajattelin jättää väliin. Ei sillä, etteikö olisi mukava tavata tätäkin nimenomaista tuttavaa, mutta kun edellisen kerran olin saman tuttavan juhlissa, en pystynyt kommunikoimaan oikeastaan kenenkään kanssa. Syy on tietenkin paljolti minun, kun olen niin tyhmä ja juro, mutta tänään keksin viimeinkin, että suurin osa paikallaolleista olivat pareja, jotka joko keskustelivatkin pareittain tai, pariskuntien hajaannuttua illan mittaan, vakiintuneissa ryhmissä, joista kaikista olin täysin ulkopuolinen. Luulen, että keskiviikoksi avautunut tilaisuus olisi samanlainen, joten luulenpa että luvassa on kalsarikännit. Jos oikein sosiaaliseksi äityisin, voisin mennä ensimmäistä kertaa tänä vuonna juhlimaan Espoon 550-vuotispäiviä läheiselle kentälle, jossa joku ampuu ilotulitteita.

Joka tapauksessa tässä oikeastaan nähdään (vaikka perustankin käsitykseni nyt ennakkoluuloihin ja melkoisiin arvauksiin) vanhan pojan elämän huono puoli. Parit seurustelevat keskenään, ja me yön ritareina olemme lopultakin, kenenkään tietenkään sitä varsinaisesti tahtomatta, ulkopuolisia. Tietenkin erityiset teemaillat ovat eri asia - jos tarkoitus on katsoa vain elokuvia tai laulaa vain joululauluja, sopii sinkkukin mukaan, vaikka olisikin sitten minunlainen ilmapiirin myrkyttäjä ja kiusallisten hiljaisuuksien mestari.

En kyllä ole ihan varma, voisiko osa ajoittaisista keskusteluvaikeuksista tosiaan johtua parikäyttäytymisestä, vai liittyykö ongelma vain suuriin, yli kahden hengen joukkoihin. Tiettävästi olen kuitenkin isommissakin juhlissa - joissa oli muitakin kuin pareja - juttelemaan useammankin henkilön (myös naisen) kanssa.

Tässä päivän paskimmat mietteet ja välttävä yritys pitää tämäkin blogi hengissä. Viime aikoina on tuntunut joka tapauksessa melkein riittävän intoa kirjoittaa jotain ATM-henkistäkin. Ehkä se johtuu siitä, että onnistuin teinikaukoihastumaan taas. Tietenkään minulla ei ole kuin lähinnä olemattomat mahdollisuudet edes tutustua tähän henkilöön, mutta kaikkien muiden komplikaatioiden lisäksi luulen tietäväni, mitä tämä henkilö harrastaa. Ja kun tiedän sen, tiedän myös että jos tutustuisin tähän henkilöön, joutuisin kohtalon mustan kouran ohjaamana tutustuttamaan tämän henkilön erään toisen henkilön kanssa, joka on edellä mainitun harrasteen innokkaimpia harrastajia, ja siis käytännössä saattaisin yhteen kaksi ihmistä. Olisin tietysti hyvä ihminen, jos onnistuisin pariuttamaan edes muita, jos en itseäni, mutta sitä katkeruutta en pystyisi kantamaan ilmaisematta sitä erittäin näkyvästi, mikä tässä tapauksessa ei olisi kovin hyvä juttu sekään. Siispä pysyttelen passiivisena, kuten aina.

12 kommenttia:

Ilkka kirjoitti...

Passiivissa on hyvä olla, ei rasitu mieli eikä polla ;)

Oikiasti, koetahan nyt hiukkasen aktivoitua jotta saataisiin taasen postauksia lueskeltavaksemme :)

Anonymous kirjoitti...

Olen hivenen surullinen. Ensin Lord selibacy lopettaa blogaamisen ja nyt sinultakaan ei tule enää uusia postauksia. Eikö ole enää ketään fiksuja ATM-diskurssin puolustajia olemassa? Ihmissuhde-blogi porskuttaa, mutta se on mielestäni vähän turhan kurjaa luettavaa ajoittain.

Miten kävi uudenvuoden kanssa?

PS. Suosittelen tuollaisissa illanvietoissa käymistä. Samalla tapaa (seuran ;)puutteessa ne yksinäiset tytötkin ovat, ja voivatpa hyvinkin eksyä tuollaisiin bilettelyihin. Erityisesti tilannehan on optimaalinen jos paikalla on vain pareja, sinä ja joku yksinäinen tyttö. Jos taas tyttö puuttuu niin so what, sitten voi jutskailla parien kanssa ja harjoittaa yleisiä sosiaalisia taitoja.

PPS. Mites nettitreffit, olisko jo aika pistää ilmo? Veikkaisin että 30-50k vuosituloillasi olisit haluttua kauraa. Etenkin jos kirjoitat profiiliin yhtä sujuvasti kuin tänne blogiin :)

Terveisin
"Työnteon myöt KT-ämmääntynyt entinen ATM"

Lord B. kirjoitti...

En tiedä, tarvitseeko ATM-diskurssi puolustajia. Jos puhutaan markkina-arvoteoriasta, ATM on melko abstrakti käsite, eikä sitä voi oikein puolustaa missään järkevässä mielessä. Jos taas puhutaan ATM-aktivismista, kuten vaikka tästä ATM-bloggaamisesta, niin kyseessä on melko henkilökohtainen asia, jota sitäkään ei tarvitse puolustaa, ellei yritä samaistaa abstraktia ATM:ää ja itseään, mikä on tietenkin väärin.

Olisi tietysti voinut ottaa illanvietonkin sosiaalisena harjoituksena. Usein niistä on vain jäänyt käteen huonompi olo, kun alkaa syyttelemään itseään ja sosiaalista toistaitoisuuttaan jälkikäteen. On tietysti melko vaarallista olla riskeraamattakaan ja elää turvallisuushakuisesti. Tällöin ATM:n kohdalla elämään ei jää enää muuta kuin lähteä aamulla töihin ja lähteä sieltä iltapäivällä kaupan kautta pois.

Kirjoitan varmaan jälleen kerran nettitreffeistä jotain lähiaikoina. Ehkä suhtaudun vähän epäillen niihin, sillä jos nyt 30-50k vuosituloilla niitä vastauksia alkaakin yhtäkkiä tulemaan, miten voin suhtautua vastaajiin mitenkään myötämielisesti :P Tietysti työnteolla ja säännöllisillä tuloilla _on_ KT-ämmäännyttävä vaikutus muutenkin kuin jonkun tulotasostatuksen vaikutuksesta. Työpaikka on hyvää sosiaalista harjoituskenttää, ja säännölliset tulot antavat mahdollisuuden tehdä kaikenlaista, jonka kautta voisi sitten löytää uusia ihmisiä ja kenties myös sen ihanan naisen.

Anonymous kirjoitti...

Myötämielisyydestä naisia kohtaan: http://kvantti.tky.fi/in/106.shtml

Täytyy vain päättää tahtooko niitä naisia sellaisena kuin ne Luojan luomassa muodossaan ovat vai onko mieluummin yksin. :-)

-sama aikaisempi Anonyymi

F kirjoitti...

"Jos oikein sosiaaliseksi äityisin, voisin mennä ensimmäistä kertaa tänä vuonna juhlimaan Espoon 550-vuotispäiviä läheiselle kentälle, jossa joku ampuu ilotulitteita."

Kas, asut lähellä mun duunipaikkaa. Pistää miettimään että ootko joku meiän kaupan vakioasiakkaista, HMM!

Lord B. kirjoitti...

Niitä ilotulitustilaisuuksia taisi olla kolmessa paikassa - Espoonlahdessa, Leppävaarassa ja Matinkylässä - ja kaikkien läheisyydestä pitäisi kyllä löytyä kauppoja. Kannattaa tietysti kaiken varalta pysyä varuillaan, ja olla myymättä kaikenlaisille inhottaville nöösinahjuksille - lupaan ilmoittaa täällä, jos osuit oikeaan!

F kirjoitti...

Joo, jos joku meinaa ostaa kokista ni en myy koska se voit olla sä, ooh. Ja mietin että niitä on saattanut olla monessa paikkaa mutta en jaksanut tarkistaa.

Onneks sillä nöösikommentilla näyttää olevan vieläkin paikka sun sydämessä, eihä siitä ookkaan ku noin 230 vuotta kun sen heitin?

Lord B. kirjoitti...

Ai se olet sinä? Se on vain tarttunut se nöösi kun sitä on tullut käytettyä välillä ja eräs kaverinikin oppi ja otti sen sanavarastoonsa silloin.

F kirjoitti...

Mä luulin että muistit ku aloit heti aggreks, mutta ehkä se sitte on sun normireaktio kaikkeen.

Lord B. kirjoitti...

Hetkinen, nyt meillä on jonkinlainen kommunikaatiovaikeus - en suinkaan ollut aggressiivinen. Pahoitteluni jos vaikutin siltä. Tarkoitus oli vaikuttaa jyrkän itseironiselta, mutta rennolta. Tietysti sanavalinta oli huono, mutta en tosiaan tiennyt, että olit sama henkilö. Siinä valossa tietenkin "nöösinahjus" saattaa kuulosta aggressiiviselta, myönnän.

Luulit siis minun olevan vihainen. Sattumoisin käydessäni tänään kaupassa ihmettelin, että kassaneiti oli myrtsin oloinen juuri minun kohdallani ja sattumoisin tuli heti sen jälkeen mieleeni, että olikohan toi nyt se. Epäilyni saivat tietenkin nyt vain tukea.

F kirjoitti...

:D Apua! Emmä sua millään tunnistais niin mun pitäis nyrpistellä kaikille vähänkään epäilyttäville.

-TC- kirjoitti...

En usko, että se, että on sama kiinnostuksenkohde, automaattisesti tarkoittaa, että henkilöillä x ja y olisi mahdollisuutta ihastua ja muutenkin löytää toisensa. Jos näin olisikin, maailma olisi helpompi paikka elää.