lauantai 25. lokakuuta 2008

Vakoilin todellisuutta

On sanottu, että ujous on lääke psykodraamoja vastaan. Aivan totta, mutta hullumpi vaihtoehto ei ole myöskään matkata Helsingistä kotiin joukkoliikennevälineellä reilusti puolen yön jälkeen viikonloppuna. Kyllähän minä tiedän, että joka suhteeseen kuuluu ylä- ja alamäet, mutta sivullisena annan välikohtauksille ehkä hieman enemmän painoa kuin niillä tosiasiassa ehkä on. Tunnetustihan pariskunnat pysyvät yhdessä jopa jatkuvasta väkivallasta huolimatta. Toinen kyyhkyläispariskunta ei riidellyt, mutta jopa minä kyllästyin toisen osapuolen yksisuuntaiseen valitukseen, jossa tunnuttiin toistelevan samoja asioita (tai ainakin sanakäänteitä) sellaisella "siis voi vittu voitsä vittu kuvitella!?"-äänensävyllä.

Illan toisena perimmäisenä totuutena huomioin jälleen kerran, että elokuvafestivaalivieraista miehet ovat heterogeenistä porukkaa sikäli, että he käyvät niissä kaveriporukoissa, kumppaneiden kera tai yksin. Naiset eivät käy yksin. Ehkä he pelkäävät, että joku säälittävä nahjus saattaisi tulla vaikka juttelemaan. En tietenkään olisi mennyt, mutta ihan virkistävää vaihteluahan se olisi ollut pyöritellä moista ajatusta mielessään.

1 kommentti:

Sisyfos Varhaisvanha kirjoitti...

Olen myös ihmetellyt tuota, että naisille ei ikäänkuin ole mahdollista mennä moniin juttuihin yksin. Lieneekö sitten luuseriuden osoitus - ne feminiinit, joilla ei ole kaveria, viruvat kotona yksin.